SIIVILLEEN

Petosen poikue on kohta muuttovalmis (kuva: leenaraveikko)

Keväällä aloitin joutsenperheen seuraamisen Petosen lammella (ks. blogi Mitä seurata lomalla 16.6.2019), nyt syyskuussa ovat poikaset jo isoja. Pieni harmaan sävähdys sulkapeitteessä erottaa lapset vanhemmistaan. Niin kypsyvät nopeasti eläinlapset.

Vaan entä ihmislapset. Vasta 24 vuoden iässä ovat suurin piirtein kypsiä aikuisia. Ainakin poikalapst. Ainakin omani. Tämänsuuntaista on aivotutkimuskin tuonut esille. Aivojen otsalohko kun kypsyy viimeiseksi ja siellähän sijatsee kaiken harkitsevan, järkevän toiminnan ja sen suunnittelun keskus. Poikalapset kypsyvät tunnetusti tyttöjä hitaammin, myös otsalohkon osalta. Nykyäään tämä jo tiedetään, aikaisemmin asiaa vain taivasteltiin: Ne pojat, ne pojat!

Kyseisessä joutsenperheessä oli alun perin viisi poikasta, neljä on tallella. Mikä lie yhden vienyt: minkki, supi, petolintu. Onhan noita vihollisia. Ilmeisesti joutsepoikue voidaan kuitenkin katsoa yhden kesän osalta onnistuneeksi. Nimittäin Kolmisopen lammen pariskunnalta katosi kaikki kolme lasta. Ihmislapset selviytyvät paremmin, varsinkin nykyisin. Isovanhempiemme aikaan sen sijaan lapsia kuoli hukkumalla, sairastumalla, onnettomuuksissa, nälkäänkin. Kovin on surullista ihmislapsen menettäminen aina. Sitä itkevät läheisten lisäksi kaikki äärellä olevat. Se pysäyttää ja koskettaa syvästi.

Alkuviikon eräänä aamuna radion varhaislähetyksessä mukavasti jutusteleva toimittaja, varsinainen luontoasiantuntija totesi:  Kyllä oli amulla porukkaa ilmassa. Joutsenen kyllä tunnen, mutta en juuri muita. Paljon oli porukkaa menossa jonnekin. Niinpä. Onhan syksy.

Töistä kotiin pyöräillessäni päivänä muutamana kuulin melkoista räpylän läpsettä edessäni Petosen lammen hollilla. Kas, siinäpä tallusteli joutsennuori edessäni. Minut havaittuaan levitti kookkaat siipensä ja teki kovasti töitä saadakseen ilmaa niiden alle. Juoksi ja viuhtoi siipiään. Kunnes kohosi ilmaan ja katosi puiden katveeseen. Liekö ollut silläkin nuorukaisella aivojen etulohko aavistuksen keskeneräinen. Kun pyörätiellä huuhaili.

Kommentit

  • Pellehermanni

    Niimpä, ne tytöt ja pojat eritahtiin. Mutta niin se rupsahtaminenkin…. .Näin se luoja on tarkoittanut, ja hyvä niin.

  • Leena Raveikko

    Eritahtiin… ehkä. Vai mitä lie se eritahtisuus. Sitäkö, että nahka rupsahtaa vai sitä, ettei jaksa enää Puijon rappusia nousta läähättämättä. Ehkä se naisten hipiä nopeammin rupsahtaa, rasvapitoisempi kun on. Mene ja tiedä. Mutta mielenkiintoisen ajatuksen heitit, Pellehermanni.

  • seija sanaleikkimökistään

    Syksy on lintujen lentokouluaikaa. Olen joskus päässyt seuraamaan joutsenien koulutusta. Ja varisten. Hirveä meteli!
    Kertasin H.C.Andersenin Ruma ankanpoikanen -sadun juonen. Valitettavasti ihmisen elämän loppupäässä tapahtuu toisin päin kuin sadussa. Eli joutsenesta tulee ruma ja lisäksi ryppyinen ankka.

  • Leena Raveikko

    Niinpä, ja me rumat ja ryppyiset a(n)kat elämme pidempään kuin uljaat uroksemme. Ainakin tilastoissa. Uroilla on siis lyhyt, kiihkeä ja pitkälle myös kohelteleva ja toilaileva elämä. Heinäsirkkoja ovat, me a(n)kat niitä muurahaisia toisessa sadussa.

Jätä kommentti

*