SUVAITSEVAISUUTTA KIRKKOON

(kuva: leenaraveikko)

Kävin laulamassa kauneimpia joululauluja lähikirkossamme. Tällä kertaa kirkko ei ollutkaan ääriään myöten täynnä, joten istumapaikat löytyivät hyvin. Naispappi aloitti tilaisuuden leppoisan mukavasti äänenavausharjoituksilla. Venyttelimme seisten naamataulujamme ja virittelimme ääntämme korkeuksiin hakien kukin omaa oktaaviamme, hauskaa se oli. Laululettavat laulut oli hyvin valittu ja turhanpäiväistä höpinää ei ollut. Laulamaanhan tänne oli tultu!

Mutta kolehtikeräyksen pohjustuspuhetta kuullessani hengitykseni pysähtyi hetkeksi. Pappi kumosi yksiselitteisesti sanonnan “Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi” sanomalla, että ei se niin ole. Että kyllä tämä meidän uskomme on se ainoa oikea. Minulle jäi tilaisuudesta jälkimaininkina mieleeni harmitus, joka ei poistunut vielä seuraavanakaan päivänä. Minä puolestani olen sitä mieltä, että meidän pitäisi olla suvaitsevaisia toisiamme kohtaan uskoimmepa sitten kuka mihinkin tai olimmepa uskomatta yhtään mihinkään. Varsinkin tänään, kun maassamme on paljon turvapaikanhakijoita, pakolaisia, maahanmuuttajia ja toisuskovaisia omastakin takaa.

Vaikka Espanjasta pidänkin, sen maisemista ja ihmisistä, kielestä ja kulttuurista, tulee minulle kummallisen kuvottava olo joka kerran kun kurkistan espanjalaisen kyläkirkon ovesta sisälle. Olipa kirkko miten pieni tahansa, on sen katolinen alttari kullalla vuorattu. Suuressa pyhätössä puolestaan kullan määrä on jo käsittämätön. Ja mistä on tuo kulta peräisin? Ainakin osa siitä on ryöstetty Etelä-Amerikan inkoilta samalla kun heidän arvokas kulttuurinsa tuhottiin, näin meille Perussa patikoidessamme kerrottiin. Konkvistadorit sulattivat kullan harkoiksi ja kuljettivat sen Eurooppaan, Espanjaan koristaakseen siellä omia kirkkojaan. Tilalle he jättivät maisemaan sopimattomia valkoisia Jeesus-patsaita muistuttamaan siitä, mihin pitää uskoa.

Eikö kirkonkin pitäisi levittää suvaitsevaisuuden sanomaa? Eikö oman uskonnon valitseminen pitäisi pohjautua vapaaehtoisuuteen, ei pakkoon tai ihmisen hädänalaisuuden hyväksikäyttöön? Lehdestä luimme, että Suomessakin kirkko majoittaa kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita jossakin päin Suomea, tuskin ovensuussa kysytään mitä uskoa tunnustat. Suvaitsevaisuus kuuluu ihmisyyteen, joulun alla sitä voi itse kukin levittää kynttilöiden kera omaan pieneen elinpiiriinsä.

Kommentit

  • Ari Niemeläinen

    Entisenä kirkon työntekijänäkin olen Leenan kanssa samoilla linjoilla. “Kukin tulkoon usk…” lainauksesi on tullut itsellenikin monesti mieleen kuultuani milloin minkinlaisia “pitäviä” todisteita juuri oman (meidän) uskomme/uskontomme erinomaisuudesta ja ehdottomasta oikeassa olemisesta. Muistaakseni vain Yksi on tullut kertomaan kuolleista heränneenä, mitä kuoleman jälkeen. Taivasosuuden ainoana tuojana meidänkö pieni kirkkomme, tuntuu aika hurjalta väitteeltä. Epäilevänä Tuomaana kun Häntäkään en ole tavannut vielä henkilökohtaisesti, etsintäni jatkuu. Ilolla laulan Kauneimpia Joululauluja kuin virsiäkin, mutta vähäinen on uskoni laita. Malliksi koetan elää ja suvaita toisin ajattelijaa, lieneekö paha juttu?

    • Leena Raveikko

      Niin, kun pohtii maailman uskontoja ja uskomuksia päätyy lopputulokseen, että kaikissa on usko johonkin suureen, jonka kanssa kannattaa olla hyvissä väleissä. Näin uskoivat inkat, kiinan keisarit, nyt myös muslimit ja kristityt. Buddhalaiset eivät pidä buddhaa jumalanaan, heille hyvään pyrkivä elämä on itse tarkoitus. Ja kai ateistitkin johonkin uskovat.
      Juice sanoi: Jumala on vaikkei häneen uskoisikaan.

  • Sanna Lukkarinen

    Leena, kirjoituksesi herätti ajatuksia. Olen kanssasi aikalailla eri mieltä. Koen, ettei kirkko ole kirkko, jos se ei nimenomaan opeta Raamattua. Jeesus sanoo; minä olen tie, totuus ja elämä… Jos kirkossa opetetaan muuta, niin eihän se silloin ole kristillinen kirkko. Ihmisillähän voi ja saa tietenkin olla monta mielipidettä. Silti papin tulisi juuri opettaa sitä, minkä Raamattu kertoo totuudeksi. Siihen hän on tehnyt myös pappislupauksen.

    • Leena Raveikko

      Sanna, kommenttisi sai minut hetkeksi ajattelemaan totuutta. Minä kun olen yrittänyt oppia sen, ettei totuutta tai totuuksia ole olemassa. On vain näkökantoja, mielipiteitä, uskomuksia, erilaisia uskoja. Jotenkin tuntuisi helpolle, jos totuuksia olisi, ei tarvitsisi kiistellä.
      Ymmärrän näin jälkeenpäin, että tuo papin jyrkkä ilmaisu oli tarkoitettu selittämään lähetystyön tärkeyttä. Kolehdista kuulemma puolet menee lähetystyöhön ja puolet niille maailman orpolapsille, jotka tämänkertaisena kohteena olivat.

  • Sanna Lukkarinen

    Lisäyksenä vielä. Olen samaa mieltä, että jokaisen tulisi saada vapaasti valita, mihin uskoo. Ja lähimmäisenrakkautta tulee osoittaa kaikkia kohtaan, myös niitä, jotka ajattelevat erilailla.

  • Ttapani

    Eikö kirkon tehtävänä ole ollut levittää kristinuskon sanomaa?
    Jos kirkostakin tehdään monikulturismin
    aatteen mukaisesti kaikkien uskontojen kirkko niin todennäköisesti lopputuloksena olisi meidän evankelisluterilaisen kirkon tuho.

    Miksikö?
    Koska kaikki uskonnot eivät ole suvaitsevaisia.

    • Leena Raveikko

      Mielestäni kirkon sanomaa voisi levittää myös maltillisemmin, silloin se pysäyttäisi epäilijöitä paremmin. Aggressiivinen sananjulistus kääntyy itseään vastaan, käteen tyrkytetyt lehtiset tulee heitettyä ensimmäiseen silmäänsattuvaan roskikseen.

  • Seija hämäläinen

    Kaikilla ei ole mahdollisuutta suorittaa suuria suvaitsevaisuustekoja, mutta jokainen voi omalla tavallaan, omissa ympyröissään tarkistaa asennettaan ja tapojaan. Tehdä itsensä näköisen oman kirkkonsa sisälleen.

    • Leena Raveikko

      Olen samaa mieltä Seija sinun kanssasi. Kokeakseni kirkon henkevyyden minun ei tarvitse olla kirkossa, voin olla metsässä, suolla, vuorella, missä tahansa, missä kohtaan oman itseni pienuuden suuremman edessä.

      • Leena Juutilainen

        Yhdyn mielipiteeseen, että minun ei tarvitse olla kirkossa kokeaksi jotain, suurta tunnetta, jopa pyhää kosketusta. Kirkko on liian prameä mielestäni siihen. Ja jotenkin se on outoa, raamattu saarnaan kokoajan köyhästä kunniassa ja kirkkoja koristellaan rikkauksilla.

        • Leena Raveikko

          Kirkko voi todella olla kolkko ja epäviihtyisä. Näin ajattelen remontoidusta tuomiokirkostamme. Remontin jäljet eivät näy, yhtä kolkko se on kuin ennen remonttiakin, ainoastaan tuoreeltaan maalin haju kertoi, että jotain oli tehty. Usein olen ihmetellyt, miksei tuossa kirkossa hieman himmennetä valoja tunnelman luomiseksi. Aina se hohkaa valkoisena steriilinä ja epäviihtyisänä. Minusta hämäryys luo paremmin tunnelmaa ja herkistää, syviinkin ajatuksiin.

  • tuulamyriam

    Kiitos Leena, nostit esille tärkeän asian.

    Ajattelen, että kirkot ja seurakunnat ovat instituutioita täällä maan päällä, tavallisten raadollisten ja armoa etsivien ihmisten yhteisöjä. Jokainen seurakuntalainen ja pappi puhuu omalla äänellään, hänellä ei ole valtuuksia omistaa lopullista totuutta.

    Jumala puhuu meille kullekin omassatunnossa, ehkä luonnossa, taiteessa, lapsen katseessa, hädässä, kärsivässä lähimmäisessä unohtamatta raamatun sanomaa rakkaudesta ja armosta.

    Me teemme jumalastamme itsemme näköisen, niin että se tukee omia mielipiteitämme. Luulenpa, että hän hymyilee katsellessaan meitä ihmislapsiaan, kuinka tärkeäksi yritämme tehdä itsemme.

    Minua viehättää ajatus, että me kaikki ihmiset kuljemme omaa polkuamme, polkua, joka ei ole sattumaa, vaan meitä johdetaan kohden vuoren huippua, jossa kohtaamme jumalan, yhteisen jumalan.

    Rauhallista joulua ja siunattua vuotta 2017!

    • Leena Raveikko

      Tuulamyriam, sinä osasit ilmaista ajatuksesi kirkosta ja totuudesta ihailtavan hienosti, puit sen arkisiin, havaittaviin, esteettisiin asioihin. Tekstisi oli kuin runoa… kiitos. Mielipiteeseesi on helppo yhtyä.

  • aappee

    Vinkki: Historian lukeminen, erityisesti uskontojen historian lukeminen valaisee paljon.

    • Leena Raveikko

      Kyllä, miekalla ja verenvuodatuksella uskontoja ja uskoja on levitetty maailman sivu. Tosin myös “vääräuskoisten” poiskitkemistä samoin menetelmin.
      Olemme me kummallisia, me ihmiset. Jokainen kuvittelemme olevamme uskonasioissa oikeassa.

Jätä kommentti

*