TALVINEN TRIALTHON

Olen jo vuosia harrastanut talvista trialthonia: hiihto, uinti ja syönti.

Nyt on lajin paras treenauskausi. Hiihtämiseen hanget metsissä ovat vielä ohuenoloiset, mutta jäällä, a vot! Sunnuntaina löysin Kallavedeltä loistavat ladut kohti Keilakantaa. Mikäpä siinä oli lentokelissä lykkiessä, ajatukset saivat rauhassa seilata menneestä tulevaan, rampattaa ulkoaopittavia runonpätkiä, uppoutua tarkkailemaan kanssahiihtäjiä ja tunnistamaan niistä tuttuja. Suksi pysyi ladun topakassa otteessa ajattelemati.

Hiihdon jälkeen seurasi uintiosuuden kuittaus Lippuniemen hallissa, kallion sisään koverretussa luolassa. Reilu kilometri hujahti väljässä vedessä rintaa, selkää ja vapaauintia vaihdellen. Kanssauimareita ei ollut haitaksi asti. Lopuksi pyrähdys juoksualtaassa, sata metriä uudella halliennätyksellä: 10 minuuttia!

Ja sitten päätösosuus: syönti. Se kruunaa lajin. Sunnuntain menu oli karjalanpaistia piparjuurella maustettuna. Maaliviivan saavuttaminen tässä viimeisessä lajissa kävi verkalleen, haarukka nousi lautaselta viipyillen, leuat jauhoivat lihanpalasia kuin lehmä konsanaan heinätupsuaan.

Palautuminen urheilusuorituksesta tapahtui villashaalin alla sängyn päällä. Silmäilyulottuvilla oli Pohjois-Koreasta paenneen tytön selviytymistarina Seitsemän nimen tyttö. Vaikka tilanne kirjassa oli järkyttävän uhkaava ja pelottava, en pystynyt estämään silmiäni lupsahtamasta kiinni.

Trialthon suoritettu taas tänä viikonloppuna! Voittajasta ei niin väliä.

Jätä kommentti

*