TÄYSIKUUPURKAUS

Miten tuo täysikuu aina herkistääkin! Nytkin se hiipii niin herkullisten taivaansävyjen takaa yhä korkeammalle, kunnes on pimeää ja sitten se valaiseekin lumimaiseman kuin kolkko aurinko konsanaan. On se ihmeellinen, ja paljonko siitä on kirjoitettu!

Runoja varsinkin. Kuuta on verrattu sinun silmiesi lähteeseen, kuunsiltaa kuljettu ja uitu, kuun kasvot voi kuvitella kenelle hyvänsä, sen valossa on kaivattu, rakastettu, himoittu, kuutamolla on tapahtunut monta rikosta ja salattua asiaa. Kuu saa jotkut hulluksi, monet romanttiseksi, jotkut tieteellisen kiinnostuneeksi. Ihan miten vain, mutta tunteettomaksi tai ajatuksettomaksi se ei ketään jätä. Tänään se on taas siellä, taivaanlaipiolla. Tai jos tarkkoja ollaan, on se vasta huomenna lauantaina täysi. Venus loistaa illansuussa kirkkaana, kuin kointähti kuun seurana. Taivaan tähdistä en mitään tiedä, mutta kuun tunnistan.

Kuuta olen pitänyt aina ystävänäni enemmän kuin aurinkoa konsanaan. Aurinko on liian kirkas, liian paljastava, liian täyteläinen, liian kesää ja hangenhohtoa. Mutta kuu. Se luo salaperäistä valoaan talven liikkumattomaan maisemaan, elokuun kesänjälkeiseen kylläisyyteen. Kuu ei kerro kaikkea, se pistää pohtimaan koko elämää, kuolemaa ja kaikkea siltä väliltä. Luulen, että jouluinen Tonttu-runokin on syntynyt kuun valossa. Se, jossa tonttu kulkee yksikseen unta kiskovien navetan asukkien keskellä ja miettii elämän salaisuutta.

Kuu kiehtoi minua jo koulua kulkiessani. Äidinkieli oli lempiaineeni, ja kirjoittaminen. Monesti kirjoitin aineetkin jo etukäteen kotona, kun en malttanut odottaa lähtömerkkiä vasta opettajan kirjoitettua liitutaululle otsikot. Sinä vuonna oli ihmisjalka ensimmäisen kerran koskettanut kuun poskea ja siksi taululle ilmestyi: Kuukävely. – Opettaja, opettaja! Saanko muuttaa otsikon? Sain luvan, sillä etukäteen kirjoittamani teksti sopi paremmin Kuutamokävely-otsikon alle. Sain aineesta kympin.

Niin, täysikuu kai koskettaa kaikkia jollain lailla. Olenko oikeassa?

Kommentit

  • Seija Hämäläinen

    Kymppi tuli! Mutta kumpi kuu on, mies vai nainen vai tilanteen ja katsojan mukaan.

    • Leena Raveikko

      Kas sepä onkin kumma juttu. Eri kielissä kuu kun on eri sukupuolta: espanjassa ja venäjässä feminiininen, saksassa maskuliininen. Minulle se on persoonaton, vähän kuin käsite taivaalla.

  • Eino J. (maallikkona)

    Laitoin peukun, mikä on varmaankin kymppiä vähäisempi.

    Muistelen, että jonkin ainekirjoitus toi kympin, mutta yleensä vähemmän. Kaikkineen olen pitänyt ainekirjoitusta hieman akateemisena puuhasteluna, kun kirjoitettaessa ei varsinaisesti ole mitään (hyöty) tavoitetta – tässä viittaan esimerkiksi liikekirjeeseen.

    Kirjalliset tehtävät olivat tietenkin aine nekin, mutta usein se jo selvittää jonkin asian (tietysti tuon aineen kaavan oppiminen on jo saavutus sinänsä, etenkin jos on myös jotain sanomista; kuten erään lukion äidinkielen kurssin aineen loppuun oli opettaja kirjoittanut, että tuolloin oli.)

    Piti aloittaa sanoen, että
    aikoinaan alakoulun lukukirjassa oli kertomus, missä mentiin katsomaan ulos kuuta ja kuutamoa – olisikohan tämä se, mikä saa jo kouluikäisen innostumaan kuusta? siis meidät vanhemman polven edustajat ?

    Joissakin runoissa tai lauluissa kerrotaan “Kuu-Ukosta”, mutta onneksi suomenkieli on sukupuolineutraali kieliopin suhteen, vai kuinka?

    • Leena Raveikko

      Niin, ja taisivat eräässä laulussa Nestori ja Elmeri mennä kuuhun ihan kotitekoisin vehkein ennen amerikkalaisia. Tosin tuossa laulussa ei kerrota pääsivätkö pojat takaisinkin matkaltaan. Olet oikeassa, kuu-ukko se meillä on, akasta ei puhu kukaan kuuta tarkastellessamme. Johtuukohan se siitä, että se näyttää niin kaljulle pyöreine naamatauluineen. Vaan voihan sillä olla ponnari ja silloin onkin vaikea päätellä kumpi se on: ukko vai akka.

      • Eino J. (maallikkona)

        täytyypä pohtia tuota ukkoasiaa, että miten sanonta on saanut alkunsa. Saattaisi olettaa, että jokin liittymä sanonnalla on Taivaan Isään – ja ukko-jumalaan, mutta totuus saattaa olla viihteellinen – lauluissa tai muualla.

        • Leena Raveikko

          Niin, jumaliahan ne ovat monessa alkuperäisuskonnossa, sekä aurinko että kuu. MeksikoCityn lähellä Teotihuacanissa on pyramidit molemmille, auringonjumalalle ja kuunjumalalle.

          • Eino J. (maallikkona)

            muistan nuo pyramidit hämärästi jostakin tv-ohjelmasta.

            Niin, oikeastaanhan kristittyjen jumaluus on paljolti Aurinko … mutta juutalaisilla on/oli käytössään kuukalenteri .. (Auringon kierros ja Kuun kierros ovat sinänsä samat) ..

  • Mustamies

    Kyllä Kuu on ihmeellinen, mitä lienee Kuun pimmeemmällä puolella. Kiinalaiset on luvanneet käävvä senkin puolen Kuusta kahtomassa.
    Kuuta käytetään monen asian ennustamisee: Kuu Kiurusta kesää, Puoli-Kuuta Peipposesta.
    Kaasupullon kokkoisena ollessani isot-poijjaat kiusasi kysymällä: Missee Kuussa sinä oot syntynyt ?
    Jollakin kukalla on myös hieno nimi; Pela-Kuu !

  • Leena Raveikko

    Sinneköhän ne pohjois-korealaisetkin nyt yrittävät, kun noita ohjuksiaan laukovat? Mutta mereen näyttävät plumpsahtavan ne raketit… Innoissaan näytti Kim Jong Un olevan laukaisun onnistumisesta, kuin pikkuorava konsanaan.

Jätä kommentti

*