VAJAAKUNTOISET VALLAN KAHVASSA

Jotkut johtajuudet peritään, toiset kansa valitsee (kuva: leenaraveikko)

Maailma huojuu, suurvallan johtajasta julkaistiin paljastuskirja. Ei ole kaikki muumit kotona johtajalla. Onhan tuo nähty kuluneen vuoden aikana jo ilman kohukirjaakin. Samansuuntaisia ajatuksia herättää eittämättä erään pienen suurvallaksi itseään luulevan johtajan ominaisuudet. Siinäpä kaksi lasta valtaisalla hiekkalaatikolla. Leikki on järkyttävän vaarallista, sillä molemmat pitävät etusormeaan tiiviisti ydinaseen laukaisunappulan hipaisuetäisyydellä.

Pihan reunalla leikkii omissa oloissaan yksi suurvaltajohtaja isojen poikien leikkejä: taistelua, extremeseikkailuja. Hän seurailee puolella silmällä leikkejä hiekkalaatikolla mutta toistaiseksi on päättänyt olla puuttumatta niihin, ipanat siellä vain nahistelevat.

Vanhan keisarimaan suurvaltajohtaja sen sijaan ei leiki. Hän johtaa asiallisen ja kaavamaisen muodollisesti vahvasti kontrolloitua yhteiskuntaansa ja hyvin rakennettuja taloudellisia lankoja pitkin osittain koko maailmaa. Hän ei tänään enää kaveeraa suurvaltioksi itseään luulevan pikkuvaltion lapsijohtajan kanssa, vaan katkaisi taloudellisen tuen. Lapsijohtaja ei vielä ymmärrä tuon päätöksen seurauksia, vaan taputtaa pulleita käsiään seuratessaan rakettiensa lentoa merien yllä. Kansa ylistää johtajansa saavutuksia, kun ei muuta uskalla tehdä.

TV-uutisissa kerrottiin juuri, että suuren meren takana ison suurvallan johtaja ilmoitti olevansa älykäs, vaikka lähipiiri toista mieltä onkin (viittaus kirjaan: Fire and Fury). Töttöröhuulinen johtaja jatkaa nahisteluaan pikkuvaltion suurjohtajan kanssa,  jonka älykkyyttä kukaan pikkuvaltiossa ei uskalla kiistää. TV-ohjelma tämän pikkujohtajan opiskeluvuosista Sveitsissä tosin paljasti, että oppiminen oli hänelle hyvin vaikeaa.

Miten käy maailman kun nämä kaksi lapsentasoista johtajaa tukkanuottasille pääsevät? Miten tällainen ylipäätään on mahdollista? Jos ei maailma pamahda siruiksi avaruuteen, niin ehkä vanhan keisarimaan asiallinen johtaja ottaa vähäeleisesti suurvaltioksi itseään luulevan pikkumaan alusmaakseen ja maailma jää seuraamaan miten merentakaisen suurvaltion johtajan kampittaminen onnistuu.

Mielenkiintoista tämä maailman politiikka. Kun en siitä mitään ymmärrä.

 

Kommentit

  • seija sanaleikkimökistään

    Vähän on tyttöjä tällä hiekkalaatikolla, jota maailmaksi kutsutaan. Jos olisi enemmän, olisi turvallisempaa leikkiä, sillä valikoimassa olisi enemmän luonto- ja hoiva-asioita sotaleikkien sijaan. Näin ainakin haluan kuvitella.
    Mutta teräskattoja on vaikea puhkaista teräväpäisimmänkään naisen, vaaleissa naisilta ropisee ääniä “pojille” ja perimysvirkoihin ei pysty mikään rälläkkä.

    • Leena Raveikko

      Aivan, onpa mukava leikkiä ajatuksella, että jospa vallankahvojen valtasuhteet miehet:naiset kääntyisivät päälaelleen. Olen melko varma, että maailma olisi parempi paikka elää. Vai jäisikö kaikki sittenkin paikalleen junnaamaan, naisilla kun on tapana vain pyöritellä asioita, spekuloida kaikilta mahdollisilta ja mahdottomiltakin kanteilta (näin ainakin naisavaltaisessa työyhteisössä).

  • plokkariukki

    Eikö nämä kaikki kolme suurta pientä miestä ole joskus kansansa suosiosta nauttinut? Ennen sanottiin, tällaiseen asemaan kun pääsee, saattaa “neste” nousta päähän ja eppäilen näillä kaikilla siellä olevan pas…in, mutta täytyy sitä olla kansallakin, joka antaa heidän noin asemassaan kukkoilla. Ennen sanottiin, että jokaiselle hevoselle löytyy kuski, näille kolmelle alkaisi olla jo kiire kuskin etsinnässä.

    • Leena Raveikko

      Erityisesti demokraattisilla vaaleilla valittujen johtajien nestepäisyys ihmetyttää, silloinhan kansa voi katsoa itseään peilistä: mitäs valitsimme. Mutta toinen juttu on nämä perityt valta-asemat (Pohjois-Korea) tai yhden ehdokkaan vaaleilla “valitut” johtajat. Kansaa käy sääliksi, vaikutusmahdollisuudet ovat vähissä.

  • plokkariukki

    Vielä lisäys tuohon naisten mahdollisti tuomaan muutokseen poliittiseen johtamiseen. Kokemukset ovat tosiaan vähäiset naisten johtajuudesta, mutta kaikki näistäkään siihen asemaan päässeistä eivät välttämättä ole kovin “herttaisia”. Tatcher ja Merkel esimerkkeinä, aika kovan linjan naisia. Tiedä sitten jos enemmistö hiekkalaatikolla olisi “tyttöjä” kuten Seija totesi tai kysyi?

    • Leena Raveikko

      Niin, löytyihän sitä selkärankaa ihan kunnolla meidänkin ex-presidentiltämme, jota Muumimammana pidettiin. Johtuikohan lempinimi aina mukana olleesta käsilaukusta… Ehkä sitä johtajana ei pelkällä tunteella pärjää.

Jätä kommentti

*