VALOA!

Tänä pimeänä aikana valolla on suuri merkitys, myös taiteena (kuva: leenaraveikko)

Helsinki näytti vierailijalle tällä kertaa kauneimmat kasvonsa, ne valoisat. Maassa oli juurisatanut juhlava lumipeitto, niin valkoinen! Ihastelin kävellessäni jopa verkkoaidan silmukoihin muodostuneita lumikaaria, pihan pehmeitä muotoja, lumen alle hautautuneiden esineiden kumpuja. Pakkasta oli sen verran, ettei tarvinnut kahlata sohjossa, kuten niin monena aikaisempana vuonna tähän aikaan.

Lumen ja pimeyden keskelle oli tuotu valoa: Lux-Helsinki -tapahtuma herkistämään kaunosielut valokuvauksellisten päivänäkymien lisäksi myös illan ja yön pimeydessä. Kävelimme Kansalaistorilta pitkin Töölönlahden rantaa, jossa puihin oli lehahtanut valkoisia valoisia lokkeja, räpiköivät siellä kuin liikkeeseen pysähtyneet räksät aroniapensaassa, tolpissa nousivat ja laskivat pienet väreissään vaihtuvat valot aaltomaisesti, taustalla soi musiikki. Musiikki säesti myös väriään vaihtavaa kalahahmoa (lähes) täysikuuta vasten. Kuu ei kuulunut teokseen, se tuli ilmaisena kylkiäisenä.

Eniten kiinnostusta herättivät Ukrainasta tuodut, sodan nähneet ja kokeneet autonromut, joiden rujoutta tehostamaan oli laitettu valoja ja savuja. Tunteita herättävää. Olen monta kertaa pohtinut sitä, mikä on taidetta. Tämä kysymys herää mielessäni nykytaiteen näyttelyissä. Jos autot olisivat olleet sisällä Kiasmassa, eivät ne olisi enää tätä kysymystä pukanneet esille mieleni syövereissä. Mutta ulkona puistossa, taustallaan eduskuntatalotalo, tämä  ajatus tuli taas. Taiteen yksi tärkeä tehtävä on (suurten) tunteiden herättäminen.  Mutta jos se jää ainoaksi…  Poliittiseksi kannanotoksi tulkitsin teoksen sijaintipaikan maamme keskeisen hallintakeskuksen kosketusetäisyydellä. No, nuo autot herättivät ainakin laajinta mielenkiintoa, siellä suurin tungos! Tärkeä tuo teos kuitenkin on nimenomaan tänä vuonna tässä näyttelyssä. Rauha Ukrainaan!

Tämän valon keskellä voimme rauhassa purkaa kotoiset jouluajan pihavalomme, onhan tänään loppiainen. Luonnon valo lisääntyy päivittäin, annetaan sen ensi- ja viimesäteittenkin tuoda valaistusta pimentyneeseen talvimieleemme.

Kommentit

  • seija.hamalainen

    Valo korostuu pimeän keskellä, hyvyys pahan. Tuo taideteos on varmasti vääntänyt sydäntä samanlaiseen solmuun kuin sodan keskeltä tuotu auto. Taiteessa autokin voi puhua.
    Itse olen elellyt pimeän keskellä näköpiirissä yksi valo kilometrin päässä. Se vasta taiteelliselta näyttää. Mutta täällä näkyvät tähdet ja kuu.

  • Arja Hakala

    upeaa kerrontaa valoilmiöistä

    luonnonvaloisuus maksuton elämys

    Terveysturvallista alkanutta vuotta 2023!

  • Leena Raveikko

    Seijalle: niin, kun on pimeää, pienikin valo on suuri. Hautausmaalla lepattava kynttilä on elämän kokoinen! Tänään saamme nauttia täysikuusta, aamulla se näkyi upeasti. Toivottavasti vielä illalla….

  • Leena Raveikko

    Arjalle: Luonnossa on niin paljon maksutonta: valo, pimeys, polut ja niiden varrella olevat puut, kivet, kannot. Vedet ja jäät. Taidetta kaikki, kun osamme vain sillä silmällä katsoa. Terveysvuotta sinullekin!

Kommentointi on suljettu.