VANHUKSET VANKILAAN

kuka vetää minulle sukat jalkaan, kun en itse enää yllä? (kuva: leenaraveikko)

Kuopion vanhushoitoa ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua hoidoksi. Virkamiesmäistä paperinmakuista heitteillejättöä se on. Tämä sosiaalitoimen sektori on sälytetty omaisille karvoineen päivineen. Kaunisteltu ilmaus asialle on “kotihoito”, vanhukset SAAVAT siis asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Jopa siinä vaiheessa, kun eivät enää pääse sängystä ylös. Silloin alkaa tämä pitkään odotettu kotihoito: luvataan jonkun käyvän vanhuksesi luona kolme kertaa päivässä. Se joku vaihtaa vaipan ja antaa ruuan. Ja se joku on suurimmalla mahdollisella todennäköisyydellä aina eri henkilö. Ympärivuorokautiseen palveluasumiseen on pääsy vain muistisairailla. Niihin asuntoihin ei jotain muistavalla ole mitään asiaa. Eikä ehkä haluakaan, levottomia kuulemma ovat nuo asuntolat.  “Palvelutaloiksi” puolestaan kutsutaan vuokra-asuntotaloja, joissa alakerrassa on baari. Se siitä palvelusta. Vanhustyössä on ihan oma slanginsa, jonka oppimiseen menee muutama vuosi kantapään kautta koettua vanhusarkea.

Omaisilta odotetaan uskomatonta venymistä. Vaikka olisivat itse tiiviisti työelämässä. Jostain vain on aika löydettävä tälle sivutoimelle, jossa ei tunneta vapaapäiviä eikä ylityövapaita . Se on kauppakassien ja roskapussien raskauttamaa kylvetystä, ruuan laittoa, siivoamista ja asioimista. Entä jos en jaksa? Kuka tekee kaiken tämän? Rahalla kyllä saisi palveluja, mutta pitkään kotona olleen pienipalkkaisen eläkeläisen kuukausirahalla niistä on turha haaveilla.

Ystävälläni on sukulaisside vankilan seinien sisälle. Sielläpä asukkailla on hyvät ja lämpimät oltavat. Terveydenhoito toimii näpsäkästi, ruokakin on hyvää, pyykit pestään talon puolesta ja (ehkä) saunaankin pääsee kerran viikossa sutjakasti. Siispä laadin suunnitelman oman vanhuuteni varalle. Teen jokun näppärän pikkurikoksen, lyön vaikka patongilla kaupan kassaneitiä päähän (tietenkin tuoreella, ei koske paljon) ja uhkaan viedä rahat. Ihan tosissani. Huudan ja kiroan. Heittelen kassan vieressä olevat xylitol-purkat pitkin lattioita ja sylkäisen päälle. Eiköhän tuosta puoli vuotta kakkua tulisi. Ja sen jälkeen puolen vuoden päästä laatimaan uutta suunnitelmaa.

Luen parhaillaan Minna Lindgrenin kirjaa Vihainen leski. Hulvatonta tekstiä siitä, kun perilliset alkavat väkisin järjestellä leskiäitinsä elämän kuvioita. Ja äiti kun haluaisi vain vihdoinkin elää omaa elämäänsä ja irrotella, pitää hauskaa. Siinäpä elämänmakuinen kirja. Ei elämä lopu seitsenkymppisenä, kellä mitenkin jatkuu: tanssikengillä irrotellen tai toisten avun turvin. Laatua toivoisin myös jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Ja onnellisuutta. Kun kerran maailman onnellisimpia jälleen olemme!

Kommentit

  • Kokemusta löytyy

    Joo, liikuntakyky jos on omasta takaa, niin vankilassa saa ulkoilla kiertämällä kehää tunnin päivässä. Kanttiinissa saa tehdä kalliita ostoksia ja työnteosta saa suljetussa vankilassa reippaan satasen kuussa. Sillä pitää ostaa kahvit ja leipomistarvikkeet sun muut. Oma vaatepyykki pitää pestä itse. Kerran viikossa pääsee saunaan, mutta siellä voi tulla silmä mustaksi, jos sattuu törmäämään vesihanaan, voi jopa silmäkulma aueta. Saattaa siinä takamuskin tulla kipeäksi. Enpä vertaisi vankilaoloja vanhainkotiin.

  • Leena Raveikko

    Kommenteista päätellen nyt ollaan totuuden äärellä. Kokemusasiantuntija tuossa yllä osoitti kolikon toisen puolen. Mutta jos ei ole liikuntakykyä kuin kourallinen sisätiloissa siirtymiseen eikä enää minkäänlaista halua poistua omien seinien ulkopuolelle, on vankila silti harkitsemisen arvoinen paikka. Talousrikokset, hmm… Mutta kun en tiedä miten tavallinen palkansaaja voi tehdä talousrikoksen, kun ei voi veroilmoitukseenkaan enää satuilla legendoja. Ovat poistaneet ne kohdat lomakkeista. Missähän olisi neuvontapiste talousrikosten suunnitteluun?

  • NiimpäNiin

    Kokemusta löytyy – et selvästikkään ole kertaakaan ollut vankilassa. Vähän liikaa jenkkileffoja oot tainnu katsoa. Naurettavaa.

  • Petri

    Leena Raveikko

    Tervetuloa kotihoidon työvuoroon tututstumaan arkiseen elämään. Miten voit väittää, että emme hoida asiakkaita?

  • Pali

    Upea analyysi vanhustenhoidon nykytilanteesta! Valitettavan totta joka lause. Vankeinhoitoa en asiaa tuntematta sen kummemmin kommentoi, toyean vain, että esitetty patonkiväkivalta ei nykysuomen oikeudessa riitä edes ns. ehdolliseen, murhalla voisi saada pari vuotta, ellei sitten sekin syyte kaatuisi itäsuomen hovissa muotovirheeseen!

  • Leena Raveikko

    Petrille. En väitä, etteivät kotihoidon työntekijät työtään tekisi ja niin hyvin kuin osaavat ja ennättävät. Väitän vain, että vanhustenhoidon rakenne kaupungissamme on täynnä aukkoja, se ei ole kattava jos ajatellaan että jokaisen, myös vanhuksen elämässä, täyttyisi jonkinasteinen laatu. Työntekijöitä on liian vähän ja oikeita palveluasuntoja aivan riittämättömästi. Kertokaa minulle löytyykö kaupungista palveluasunto, jossa avun saa nappia painamalla vaikka siihen, ettei pääse tuolista ylös!

  • seija sanaleikkimökistään

    Viimeinen osa vanhuudesta on ruumiillisesti ja varsinkin henkisesti raskasta aikaa. Käytännön asioiden hoitamisen lisäksi täytyy tehdä luopumistyötä niin tavaroista kuin kokonaisista aikakausista.
    Pitkälle piti mennä, ennen kuin vanhusten hoidosta saatiin aikaan edes kunnon keskustelua. Toivottavasti kaikki ei lopu vaalien mentyä.

  • Leena Raveikko

    Niin, tuntuu, että keskusteltu on jo muutama vuosi. Nyt tarvitaan toimenpiteitä, actionia, ratkaisuja, rahaa ja resursseja!!!

Jätä kommentti

*