VÄRIÄ

Padassa porisee sipulinkuorista oranssia matonkuteisiin (kuva: leenaraveikko)

Elämässä pitää olla väriä. Sanovat hyväntuuliset, muotitietoiset, luovat ja muutenkin hyvät ihmiset. Minun vaatekaapissani on ollut pelottavan mustaa. Talvella piti antaa itselleni mustanvaatteenostokielto. Tosin sen noudattaminen on vaikeaa, varsinkin kirppiksellä asioidessani. Jos kooltaan sopiva päällepantava löytyy, siitä ei tahdo olla värivaihtoehtoja tarjolla. Enkä olisi saanut teknistä ulkoilutakkia kahdeksalla eurolla! Piti hypätä kieltopykälän yli.

Olen harrastanut yli 20 vuotta kasviväreillä värjäämistä. Niitä värejä minä rakastan. Niin monilla lehdillä, kukilla, kuorilla, sienillä ja hedelmillä (kävyillä, marjoilla) voi värjätä. Ja tuloksena on ihania murrettuja maan värejä eri sävyissään, jotka soittavat suloista sinfoniaa kantajansa päällä. Vuosien varrella villapaitoja, sukkia, säärystimiä, hanskoja, lapasia, kaulaliinoja on kertynyt niin paljon ettei kaappeihin enää mahdu. Mutta kasvivärjeillävärjäämiskieltoa en ole vielä harkinnut. Olen vain vaihdellut värjättävää materiaalia: poppana- ja matonkuteita ja ohuempia lankoja, puuvillaakin. Ja taas pata porisee.

Mutta ongelmaksi on tullut puretusaineen saanti. Maallikoille kerrottakoon, että värjäysveteen pitää laittaa puretusainetta: alunaa, viinikiveä, kuparisulfaattia jne. jotta väri pysyy langassa. Puretusaineilla on pystynyt myös hieman vaihtelemaan sävyjäkin. Mutta nyt noita aineita ei enää saa. Yliopiston apteekki on myynyt vielä alunaa, mutta nyt männä viikolla ostin sieltä viimeisen pussin. Enää eivät sitä pussita. Nostavat varmuuden vuoksi vielä hinnankin niin korkeaksi, että viimeinenkin värjäri luukulta katoaa.

Eli nyt tutustuminen on luonnon omiin aineisiin. Viime kesänä erään aiheeseen liittyneen haastattelun yhteydessä sain tietää, että raparperillakin voisi purettaa. Nyt tarvitaan asenteen muutosta. Ettäkö kiisselillä värjäisin? No, kunhan ensin keittelen raparperista ensin mehut, hillot  ja pakastan sitä talven tarpeisiin, niin voin ruveta perehtymään tuohon ruualla purettamiseen. On nimittäin pakko. Etten vaan sorru tuolle mustavoittoiselle polulle.

(Arvaan, että joku ehdottaa nettiin kurkistamista. Luulen, että on olemassa vielä joku nettikauppa, joka myy noita aineita, joihin olen  tottunut.)

Kommentit

  • seija.hamalainen

    Luonnon kemiaa höystettynä hitusella apteekin apua. Silmää ja sielua hiveleviä värisävyjä. Meikänaisella värikokemus rajoittuu siihen, että ruohosilppu värjää kädet vihreiksi ja ruohonleikkurin jäljessä paljain jalkapohjin kulkiessa saa ne pikimustiksi. Onkohan se luonnonkosmetiikkaa?

  • Leena Raveikko

    se on luonnon kosmetiikkaa. Tulella värjätessä saa kätensäkin mustiksi. Jalat ja kädet ovat siis synkroniassa. Itikan kuolinjäljet iholla ovat punaisia laikkuja, ei suinkaan synkroniassa. Näistä on suomalainen nainen tehty. Ota tai jätä.

Kommentointi on suljettu.