VATTURALLI

Vaapukka-vadelma-vattu, marjojen kuningatar (kuva: leenaraveikko)

Ajan heinä-elokuista vatturallia vitosvaihteella. Tänä vuonna nuo ryökäleet ovat terveitä, isoja ja madottomia. Ja mahdottomia, kun niitä on niin paljon. Vattu on mielestäni marjoista paras, en niitä lakkoihinkaan vaihtaisi. Kukaan ei tosin koskaan ole tarjonnut.

Vattuja on puskat kyykyllään. Ja mitä enemmän kyykkyyn itsekin taivun, sitä enemmän heitä, noita punaisia köllyköitä yhytän. Tekee hyvää polvillekin kumarrella luonnon edessä. Joka toinen päivä saan ilkseni noita pehkoja lypsää. Syntyy vattumehua, -hilloa, -sosetta, -piirakkaa. Syntyy söpösiä litran vattusankoja (turkkilaisjugurtin purkkeja) pois lahjoitettavaksi.

Huomaan saavuttavani pian ahneuden rajan. Pitääkö noita kaikkia kerätä? Jospa maahan varisseista hyötyvät maan matoset, önniäiset, sammakot ja muut oksiston juurilla omalla tavallaan etevät otukset. Ampiaiset tuntuvat imevän päällimmäisiä, joskus pöheiköstä lehahtaa lintunen, jonka rotuominaisuus jää tunnistamatta. Ehkä atrioimassa hänkin.

On tämä rallia! Loppusuoraa ja lipunviuhahdusta ei vielä ole näkyvissä. Luonnon hulluus tarttuu väkisin minuunkin. Ah tätä sadonkorjuuta, se antaa tyydytystä, tekee kipeää, vie ajan!  Se on kuin hullu rakastaja, joka ei jätä rauhaan.

Kommentit

  • Leena Juutilainen

    Kyllä vattupehkoissa on pistävän mukavaa. Ymmärrän hyvin, että ne köllykät viekoittelevat maullaan sinne pöheikköön yhä uudelleen. Marjamaitona parasta: mustikoita, vattuja ja punaista maitoa päälle, ruisvoileipäpala kyytipojaksi.

    • Leena Raveikko

      Nam. Nykysiin tulee laitettua vanhanajan vaniljakastiketta (hipsteriruokaa) marjojen päälle, muutama kalori tosin enemmän… Ruisleivästä olen samaa mieltä, onhan todettu tutkimuksissa että nimen omaan ruisleipä ja mustikat ovat suomalaisen terveyden perusta! (Nyt tosin taisin hieman yksinkertaistaa asiaa).

Jätä kommentti

*