VINTAGE-MAKKARAA

Miten ne menivätkään ne historian ajanjaksot: jääkausi -> kivikausi -> vanha -> vintage -> retro -> nykyaika. Tuo vintage on kyllä metka sana, sille ei netistä löytynyt määritelmää.  Mitkähän vuodet se kattaa? Netistä löytyi vain viittauksia viiniin ja pornoon. Onkohan vaatekertani vintagea, kun perusmallisto taitaa olla parin kymmenen vuoden takaa (aluskerta on tosin hiukan tuoreempaa). Vintage-pyöriä minulla on ainakin kaksi: pienipyöräinen cresentti, jossa on kaksi vaihdetta, joita vaihdellaan polkaisemalla poljinta hieman taaksepäin ja toinen, jonka merkki on jäänyt uudelleenmaalauksen alle ja jossa ei ole vaihteita lainkaan. Astioissakin on sekä retroa että vintagea, vanhoja arabioita kuolinpesistä. Ruokani on ainakin ehtaa vintagea, omassa maassa kun eivät ulkomaan kasvit kasva. Hei, tätä vintage-sanaa onkin hauska viljellä, kuulostaa hienolle.

Muuton yhteydessä löysin aarteen, oikean vintage-retroesineen: pallogrillin. Sen kokoaminen onnistui vanhasta muistista. Löysin myös vajaan pussillisen hiiliä ja sytytysnestettäkin pari pullonpohjaa. Päätin, etten hävitä grilliä ennen kuin hiilet ovat loppuneet. Ja marssin kauppaan ostamaan grillimakkaraa. Sitä perinteistä.

Syttyivät hiilet sihahtaen. Tosin vauhdittajaksi olin nakannut muutaman kynttiläntalilla valellun kanamunakennoruusukkeen. Ne eivät olleet vintagea, ideahan on vasta muutaman vuoden takaa. Makkarat olivat värjötelleet ritilällä jo muutaman vartin ennen kuin hiillos alkoi punertaa. Niin, näinhän se oli. Pitää malttaa odottaa. Vintagessa ei kiirehditä. Edetään viittäkymppiä. Ah sitä tuoksua! Loiva savu, makkaran mehevä rasvankäry, sytysnesteen sivutuoksu (sitä tuli ruikittua reilusti). Niin tuli makkaroihin tumma haljennut kylki, kuten kuuluukin.

Ja voi sitä vintage-makua! Jätin pallogrillin terassille odottamaan seuraavaa käyttökertaa. Entäpä jos en siitä luopuisikaan. Ei nimittäin ole hassumpaa tämä vintage-elämä.

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    uudissanoja – tai sanoisinko, että Suomi ja suomi rapistuu

    – äskettäisiin kommentteihini liittyen poimin tekstistäsi hienon ja esimerkillisen palan: “Ruokani on ainakin ehtaa vintagea, omassa maassa kun eivät ulkomaan kasvit kasva. ”
    Enemmän tällaista!

  • Leena Raveikko

    Tai jos aivan rehellinen olen, kasvaa maassani maissia. Joskus sato on ihan hyvä.

  • seija sanaleikkimökistään

    Englannin kieleen se on tullut ranskasta ja liittyy pitkälti viinijuttuihin.
    Vintage car=vanha auto, valmistettu 1919-1930, päteneekö polkupyöriin.
    Wikipediassa kerrotaan nimitystä käytettävän väljästi, jopa vanhan näköiseksi valmistetuista uusista tuotteita.

  • Leena Raveikko

    Ilmankos vintage kuulostikin niin tavattoman sivistyneelle, elegantin antiikkiselle, että sen heti haluan henkilökohtaiseen sanavarastooni. Kiitos etymologian selvityksestä Seija!

Jätä kommentti

*