VIRTUAALI-HÖPÖ-HÖPÖ

tämä kuva on todellinen mutta jää on virtuaalista, sitä on photoshopattu

Virtuaalijuttuja tuntuu tippuvan kun pisaroita maaliskuiselta räystäältä, virtuaalirahaa ja virtuaalilaseja. Ja mitä vielä, mistä en tiedäkään. Minulle on koulussa opetettu, että kaikki mitä silmä ei näe, korva kuule, iho tunne ja mitä emme haista tai maista, on mielikuvitusta, virtuaalista.

Mielikuvitus on kyllä ehdottoman tarpeellinen ja hyvä juttu, sillä voimme täydentää tätä ankeaa arkitodellisuuttamme, saada sille uusia mielenkiintoisia ulottuvuuksia. Joidenkin elämä saattaa vinksahtaa virtuaalisuuden puolelle ihan itsestään, mutta silloin tarvitaan lääkitystä. 60-luvulla rauhaa ja rakkautta julistanut nuoriso haki virtuaalisuutta itse löytämällään lääkityksellä. Tosin ei aistimaalimaa vääristävä aine uusi keksintö ollut, sitä on nautittu eri muodoissa vuodesta keppi ja kivi varmaan kaikissa kulttuureissa.

Mutta nyt ei ole kysymys samasta jutusta. Virtuaalilasit tuntuvat olevan todelliset, ihan silmille asetettavat kapistukset. Ei siis mielikuvitusta. Ilmakitara minusta on virtuaalista, oikein hyvää virtuaalitaidetta. Tuo virtuaaliraha voi olla mielikuvitusta, ota siitä sitten selvää. Ainakin joku Bulgariassa uskoo siihen. Mutta minulta loppuu tajunta ja ymmärrys.

Taas huokaan, että minun olisi pitänyt syntyä sata kaksisataa vuotta aiemmin. Olisin enemmän kotonani tässä elämässä. Luomumaatalousyhteiskunnassa, johon kirjat ja sivistys vasta tekivät tuloaan. Mutta minun tuurillani tuskin olisin syntynyt tilallisen kartanonherran rusettipääksi, vaan taatusti pyykkimuijan äpäräksi. Ehkä elo ei sittenkään tuolloin olisi ollut kovin auvoista. Tulee mieleeni Minna Canthin teos Köyhää kansaa. Sieltä löydän itseni.

Juhlimme tänään tasa-arvon päivää ja Minna Canthia. Liput saloissa kautta koko Suomenmaan symboloivat ihmisoikeuksia, ihmisarvoa, tasa-arvoa. Naisille ja miehille. Kantaväestölle ja maahanmuuttajille. Ehkä kuitenkin kannattaa elää tätäpäivää, kaikesta virtuaalisuudesta huolimatta.

Kommentit

  • Seija Hämäläinen

    Vertaan virtuaalilasit päässä touhuamista vihanneksena makaamiseen. Siis vanhuksiin säilytyspaikkojen laitasängyissä. Ei enää mitään tajua ympäröivästä maailmasta, vain viimeiset ruumiintoiminnot pelaavat mitenkuten.

    • Leena Raveikko

      Luoja minut säästäköön laitasängyssä makaamiselta! En tiedä olisiko siinä vaiheessa parempi pyytää – jos vielä kieli kääntyy – lisää virtuaalimaailmaan vetävää lääkitystä vai ne himskatin virtuaalilasit päähän. Onko tuolla sitten enää väliä…

  • Jari Holopainen

    Nykyään ongelma voi olla sen suuntainen, ettei päättäjillä ole mielikuvitusta. Ennen ehkä oli enemmän – haaveiltiin jopa hyvinvointiyhteiskunnasta, joka toteutuikin. Tai ainakin siitä puhuttiin, nyt muistellaan ja koetetaan säilyttää siitä osia. Tuli mieleen taannoinen ministeri Rehulan perustelu yli 75 vuotiaiden tukien leikkauksista

    “Ihminen, joka palvelun tarvitsee, saa sen jatkossakin,” Ehkä ja todennäköisesti saakin, jos vain on hengissä. Jonkun on hakemuskin tehtävä.

    • Leena Raveikko

      En ole törmännyt päättäjään, jolla olisi ollut mielikuvitusta, en työelämässä enkä raitilla työni ulkopuolella. Kyllä ne tahtovat olla byrokraatteja kaikki, tapetin ja seinän välissä olevia paperivirkamiehiä, joilta mielikuvitus on surkastunut käytön puutteeseen.
      Tai odotas, taidan tietää yhden poikkeuksen. Istuva presidenttimme on mukavalla tavalla yllättänyt, toiminut hieman mielikuvituksekkaasti, mukavalla tavalla.

Jätä kommentti

*