VOIKUKKA – YSTÄVÄ/VIHOLLINEN

voikukka, trendikasvi? (kuva: leenaraveikko)

Nurmikko on keltaisenaan voikukkia. Ja puutarhamyymälöiden hyllyt notkollaan piikkejä, lapioita ja polkuvempeleitä niiden tuhoamiseksi. Mutta kun. Luin hiljattain kirjan Mehiläisten historia. Lukukokemus oli lamaannuttava. Jospa tulevaisuus on juuri kirjassa kuvattu. Kun mehiläiset kokevat joukkokuoleman eikä enää pölyttäjiä ole, loppuu ruoka ja sen myötä myös elämä. Aika lohdutonta. Mutta näissä voikukissa pörisee onneksi vielä mehiläisiä ja kimalaisia, noita suloisia Maija Mehiläisiä, kärpäsiäkin.

No, teen kompromissin. Otan voikukat pois vain mökkipihalta, aidan takana ne saavat kasvaa kuin pellossa. Sain nimittäin viime kesänä lahjaksi kirjan Voikukka! Kirjassa on kymmeniä kikkoja ja reseptejä siihen, mitä voikukasta voi valmistaa. Viinintekoon minulla ei ole kärsivällisyyttä, vaikka voikukkaviini miten herkullista olisikin. Mutta juurijauho herätti mielenkiintoni. Tarvitaan vain puolisen litraa voikukan juuria. Eihän tuo paljon ole, kukkia on kaikkialla. Juuripuukolla vihollisten kimppuun! Mutta paljastui, että valtaisan kasvin alla oleva juuri on useimmiten vain ohut huitula, joka kaiken lisäksi katkeaa kun sitä yrittää kammeta ylös. Urakasta tulikin suurempi kuin luulin. Parista sankollisesta kasveja tuli juuria se puolisen litraa. Sen jälkeen juuret pitää pestä huolellisesti ja paahtaa uunissa. Sitten vielä kuivattaa yön yli huoneen lämmössä. Sitten vasta koneella jauhoksi. Huh, huh. Kyllä oli tiukassa isovanhempiemme aikaan korvikekahvi. Taidanpa jättää kirjan muut ideat toteutettavaksi tulevina kesinä. Yksi uusi juttu kesässään riittää.

Minun ei ole kuitenkaan tarkoitus ruveta omaa kahvipaahtimoa pystyttämään. Käytän jauhoa leivontaan, samaisessa kirjassa oli leipäresepti. Leivän päälle voikukanjuurijauhoa suolaan sekoitettuna. Taidan tehdä tuollaisen leivän viemisiksi perillisille etelään. Nähtäväksi jää millaisen reaktion se herättää.

Voikukat ovat kauniita. Niiden keltainen väri on syvää, terälehdet pehmeät tupsut suloisia. Asian ymmärsi aikoinaan kuopuksenikin. Taaperona hän keräsi kaikissa kehitysvaiheessa olevia voikukkia nyrkkiinsä. Kukkia, haituvapalloja, haituvansa menettäneitä raatoja ja joskus myös pelkkiä varsia. Hän ymmärsi jo tuolloin hyvän päälle.

Kommentit

  • seija.hamalainen

    Hyvä se on harjoitella uusia tapoja käyttää luonnon tuotteita. Omavaraisuus on noussut esille sekä yksilön että yhteiskunnan suunnitelmissa.
    Voikukka on jokamiehen/naisen kasvi, jopa asfaltin raoista niitä pilkistää. Lapsuuden kauppaleikeissä se esitti voita.
    Sirpa Kähkösen kirjoissa oli ruokahuoltoa pula-ajan Kuopiossa. Vesiheinä kasvimaalla oli tervetullut vitamiinilisä. Kohta sitäkin saa.

  • Leena Raveikko

    Naisten saunassa illalla vaihdoimme kokemuksiamme villiyrteistä. Itse olen syönyt vuohenputkimunakasta, kuusenkerkkäpuolukkahilloa, nokkosta eri muodoissa ja nyt tätä voikukan juurta. Kaikki oikein maukkaita kokemuksia.

  • Arja Hakala

    Kyllä on tosiaan asiallista opetella erilaisten yrttien käyttötarkoituksia.

    Tänä vuonna olemme itse kukin huomanneet, että pari kertaa kuukaudessa elintarvikkeiden hinnat ovat muuttuneet.
    Tarjouksia on enää harvemmin.

    K-Plussa tiedottaa omaplussa-tarjoukset viikon alussa. Näissä on joskus huomattavia etuja.

    Olen kaivannut 1970-1980-luvun kuponkitarjouksia. Jolloin paikallislehdet oli tärkeitä juurikin näiden kuponkien vuoksi.

    Muutoin en mainoksista piittaa, enkä salli mainoksia kotijakeluna.

    Toukokuussa ihastuin TV-mainokseen ”Oispa pyörä”, ”Oispa grilli” jne. ”Halvalla hyvä tulee”
    Ytimekkäästi toteutettu. Halpahalli.fi on mainostaja.

    Tämä kirjoitus syntyi voikukan juurista ja niiden käytöstä.

  • Leena Raveikko

    Niin, luonto on hyödyllisiä yrttejä tulvillaan. Näin alkukesästä varsinkin. Keitin hilloa kuusenkerkistä ja pakastetuista puolukoista, tulipa makoisaa! Vuohenputkimunakas on myös herkullista! Näihin ei mainoksia tarvita. Mutta jonkin verran tietoa…

Jätä kommentti

*