YSTÄVÄ NETTIKAUPASTA

ystävän hankkiminen ei pidäkään olla helppoa (kuva: leenaraveikko)

ystävän hankkiminen ei pidäkään olla helppoa (kuva: leenaraveikko)

Minulla oli haave: saada retropyörä vaihteeton Aino talvikulkuvälineeksi. Tämän ystävän hankkiminen olikin varsinainen projekti, kahden kuukauden urakka.

Kävi nimittäin ilmi, ettei Kuopiossa mikään kivijalkakauppa (nykyisin kaikkia kauppoja, jotka ovat olemassa fyysisesti, sanotaan kivijalkakaupoiksi) ei myy Ainoja. Niitä saa ainoastaan Netistä. Ja minä kun en osta mitään netistä (ellei matkalippuja lasketa).

Oli pakko taipua. Kun kerran välttämättä halusin Ainon. Tilasin ja maksoin hänet. No, pian sainkin viestin, ettei Ainoja nyt ole.  Ilmoitetaan kun saadaan. Ensimmäinen pettymys. Noita viestejä tuli aika monta, meni kuukausi ja toista. Ennätin jo olla huolissani, että minua on huijattu. Rahani menivät sen siliän tien. Puhelinsoitto kuitenkin rauhoitti minua, langan päässä oli (nuori) nörttipoika, joka kuulosti melkein omalta.

Vihdoin sain ilmoituksen: Nyt Aino on tulossa, postissa. Sain hänet ovelleni pakettiautolla, kahden komian miehen kera. Miehet tosin häipyivät saatuaan allekirjoitukseni. Minä siitä pakettia aukomaan. Ihan valmiiksi ei Ainoa näköjään oltu rakennettu. Luotettiin vastaanottajan kokoamiskykyyn. Selvisinhän tuosta, mutta huomasin että ei ollut Aino ihan kuvansa näköinen ja osia puuttui: valot ja polkimet. No, olihan minulla nettikaupan osoite, sinne viestiä lykkäämään. Pyydettiin kuvia ja numeroita. Mihin lienee runkonumero piilotettu Ainossani, kun en sitä löytänyt. Laitoin mitä löysin. Poikani, nörtti hänkin, lohdutti: Tervetuloa nykyaikaan, äiti. Tämä on vasta alkua.

Nörttipoika Nettifirmasta laittoi viestin tovin mietittyään, että käykö, jos hän laittaa polkimet (ne kun ovat varsin olennaiset tuossa kulkuvälineessä) ja hyvittää sitten hinnassa. Olin jo niin mieltynyt pyörävajassa odottelevaan tummanpuhuvaan Ainoon, että laitoin viestin että käy.

No, mutta Ainohan oli tarkoitettu talvipyöräksi, siispä hän tarvitsee nastarenkaat. Enpä arvannut, että on Ainolla sellainen pyöräkoko (samanlainen kuulemma kuin maitokärryissä aikoinaan), ettei niihin löydy nastarenkaita. Kolusin Kuopion kaikki pyöräkaupat, kunnes huoltoliikkeen ystävällinen Make ilmoitti, että Motonetistä pitäisi löytyä, todennäköisesti ainoa paikka Suomessa, ehkä koko planeetalla.

Minä siitä auton rattiin ja Motonettiin. Viimeisellä rampilla muistin, että lappu, johon olin raapustanut rengaskoon, unohtui keittiön pöydälle. Eikun u-käännös ja 10 km moottoritietä yhteen suuntaan ja toinen takaisin. Löydettyäni liikkeen täpötäysien hyllyjen välistä lopulta sen tiskin, jonka takana tiedettiin nastarenkaista, löysin tyypin, joka asiantuntijan vakavuudella näpytteli koneeltaan:

– Niin, kaksihan sinä tarvitset?

– Mitä, onko teillä niitä?

(tyyppi katsoi kummallisesti)

– Jos teillä on niitä, niin minä varmasti alan fanittaa tätä kauppaa! Pitäiskö minun varmuuden vuoksi ostaa niitä enemmän, jos ne vaikka loppuvat?

– Ei nämä meiltä lopu, sanoi tyyppi.

Minulla on siis nyt Aino ja nastarenkaat. Sain kuin sainkin väännettyä renkaat paikoilleen, tiukat olivat kuin tukisukat. Peruutuspeilinkin kiinnitin, sellainen löytyi edesmenneen pyöräystäväni kuolinpesästä, kenkälaatikosta. Valo vielä puuttuu.

Kotiin tullessani kävin postissa hakemassa pienen paketin, joka tuntui ihan polkimilta. Ei kai tämä projekti vielä voi valmis olla. Entä jos ne ovat lähettäneet kaksi vasemman jalan poljinta?

 

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    onnea uudelle pyörälle

    Bongasin yle-jutusta, että “Kun 1980-luvulla maahan alettiin tuoda ulkomaisia merkkejä, pyörän piti erottua kotimaisuudellaan. Silloin otettiin käyttöön ensimmäiset merkit suomalaisissakin valmisteissa. Ne olivat Aino ja Väinö. ” https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/05/27/polkupyora-tuli-pikavauhtia-pariisista-juankoskelle

    Wikipediassa: Aino, Suomen Polkupyörä- ja Konetehtaan polkupyörämerkki (1904 perustettu tehdas)

    Kerrassaan ihmeellistä!

  • Eino J. (maallikkona)

    tuo vuosiluku on oltava
    1890
    tai noilla main jotain vastaavaa 1800-luvun loppupuolelta …

  • Leena Raveikko

    Kiitos Eino, tällä tiedolla pyöräni (tunne) arvo kohosi ekspotentiaalisesti! Todellinen retropyörä!

  • havukka ahon veeti

    Komea pyörä. muuten sieltä motonetistä saa niitä valojakin.Ja on mistä valita

    Ja porkkanan juurienkin haraamiseen löytyy työkalut sieltä.

  • Leena Raveikko

    Juu, huomasin että siellä on kaikkea, paitsi kakkupohjia. Nyt tiedän minne suunnistan kun alkaa tuskastuttaa ruuvien vääntö. Nimittäin jostain kumman syystä niissä on nykyisin niin kummallinen reikä päässä, ei tasaviiva eikä ristipää. Tarvitaan ilmeisesti joku uudensorttinen väännin.

  • seija sanaleikkimökistään

    Huh, mikä vääntö! Että selvien asoiden toimittaminen voi nykyaikana olla monimutkaista ja hidasta.
    Työkaluista: kun menet Motonettiin, muista ostaa pallopääkuusiokoloavain. Sille löytyy aina käyttöä!

  • Leena Raveikko

    Suomen kieli on jännä, siinä on pitkiä sanoja. Pisin tapaamani on epäjärjestelmällistyttämättömällansäkäänköhänkään. Tuostakaan mainitsemastasi avaimesta en muistaisi kaupassa enää kuin pallopään. Eiköhän sillä selvittäisi, myyjäthän ovat asiantuntijoita.

Jätä kommentti

*