Sain hyvältä Facebook-ystävältä Hyvä elämä -haasteen: kerro 10 päivän ajan pelkillä kuvilla päivän positiivinen elämys. Heti käväisi mielessä: löytyyköhän koronan ja Alankomaiden tiukkojen rajoitteiden keskellä jokaiselle päivälle myönteinen elämys, jonka voi vangita yhteen kuvaan?
Mutta olen optimisti, uskon kaiken aina muuttuvan hyväksi. Myönteisiä elämyksiä – kutsun niitä elämän pieniksi ilonpilkuiksi – löytyy paljon. Joka aamu näin keväällä, kukonlaulun aikaan, herään mustarastaan lauluun. Lintu laulaa korkeassa koivussa juuri talomme edessä. Koko kylä nukkuu vielä ja minäkin voin jatkaa vielä jonkin aikaa uniani, mutta sen aamukonsertin kuuntelen mielelläni. Sen jälkeen nukahdan uudelleen, varmaan leveä hymy naamallani.
Arkiaamuisin selaan pikaisen aamupalan jälkeen päivän lehden (vanhanaikaisen paperiversion), josta on aina pakko lukea Kerran kuultua -tarina. Siinä on yleensä lasten sanomia totuuksia… Kun sellaisen lukee ja saa nauraa makeasti, ikä pitenee taas jonkin verran heti aamusta. Viimeksi jäi tällainen mieleen: Pikkumies näki mummon kaapin päällä valokuvan, jonka henkilöä ei tuntenut. Mummo kertoi sen olevan hänen siskonsa, joka oli kuollut. Pikkumies kyseli, missä se täti nyt oli. Mummo sanoi, että sitä oli vähän vaikea selittää, johon pikkumies totesi: “Etsi Google Mapsista”.
Hyvä elämä -haasteen ensimmäinen kuvani oli sunnuntaipäivän kuppi kahvia ja ihana suklaamakeinen. Takana kiireetön aamu ja monipuolinen aamiainen, pitkä lenkki vielä kirpeässä kevätsäässä ja sen jälkeen kahvituokio klassisen musiikin soidessa taustalla. Ei kiirettä mihinkään – mikä nautinto!
Kevään ensimmäiset kukkaset keittiön ikkunan alla, pesää rakentavat linnut pihan perällä, sälekaihtimen välistä läppärin näppäimistölle karannut auringonsäde – paljon ei tarvita viemään ajatuksia pois negatiivisten uutisten valloittamasta maailmastamme. Ne myönteiset asiat pitää vain huomata. Kuinkas se Tapio Rautavaara lauloikaan? “Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa…”.
Mutta tärkeimmät positiiviset elämykset tulevat kuitenkin kaikkien läheisten ja ystävien kautta. Hetki puhelimessa, Skypessä, Whatsappissa, missä tahansa nykyajan digimaailmassa, tuo iloa pitkäksi aikaa. Entäs, jos postinkantaja pudottaakin eteisen lattialle kirjeen tai kortin – siitä päivä vasta paraneekin! Mutta eivät ne korvaa oikeita tapaamisia – niitä me kaikki odotamme.
Entä miten tällaiset elämykset vangitaan valokuvaan? Mielikuvitusta käyttäen, positiivista asennetta unohtamatta! Jos saatte haasteen, ottakaa vastaan. Se tuo ainakin 10 päiväksi vaihtelua koronakaranteeniin.
