Muutama vuosi sitten kirjoitin Miilun blogissa sudesta, joka oli asettautunut Alankomaihin ja perustanut perheen. Sen jälkeen on tapahtunut paljon ja susikanta on kasvanut aiheuttaen kiivasta keskustelua.
Nyt kun lampaat, lehmät ja hevosetkin ovat joutuneet suden uhreiksi, on noussut esiin kysymys siitä, kuinka paljon susia mahtuu Alankomaihin. Luonnonsuojelijat ovat tähän asti pitäneet upeana suden palaamista maahan, mutta nyt heidänkin joukkonsa on jakaantunut suden puolesta ja sutta vastaan -leireihin. Muut kansalaiset pelkäävät asukkaiden, karjan ja kotieläinten turvallisuuden puolesta ja kehottavat ajamaan “ongelmasudet” pois tai ampumaan ne.
Vuodesta 2015 alkaen Alankomaihin tuli 150 vuoden jälkeen susia Saksasta. Ensin vaeltavia yksilöitä, mutta jo hyvin pian pysyvästi maahan asettuvia. Vuonna 2019 syntyivät ensimmäiset pennut. Tämä oli merkki siitä, että susi piti ympäristöä tarpeeksi rauhallisena ja löysi ravintoa. Susi on palannut entisille asuinsijoilleen ja löytänyt paikkansa. Mutta entäs me? Meidän on jälleen totuttava tämän suuren saalistajan läsnäoloon.
Alankomaiden luonto- ja typpiasioista vastaava ministeri ilmoitti äskettäin haluavansa laajan yhteiskunnallisen susia koskevan keskustelun, johon kaikki sidosryhmät voivat osallistua. Keskustelussa tulisi käsitellä kysymystä siitä, onko suden pelko perusteltua, mikä asema eläimellä voi olla Alankomaiden luonnossa ja miten estetään karjan ja lemmikkieläinten joutuminen suden uhreiksi. Susi on suojeltu eläin, joka voidaan ongelmatapauksissa ministerin mukaan jahdata pois tai ampua vain, ellei mitään muuta ole tehtävissä. Ennalta ehkäisy esimerkiksi hyvän aitauksen tai koirien avulla on ensisijaista.Myös lampaiden pitämistä sisällä öisin suositellaan. Useimmat maakunnat antavat tukea aitausten rakentamiseen ja jos DNA-testillä on todettu suden tappaneen lampaan, lampaan omistajalle maksetaan korvaus.
Villieläinasioita hoitava järjestö, BIJ12, vastaa maakuntien nimissä susien aiheuttamien vahinkojen seurannasta ja korvausten selvityksestä yhteistyössä erilaisten asiantuntijoiden kanssa.
Heinäkuussa BIJ12 raportoi, että neljälle susiparille oli syntynyt yhteensä vähintään kuusitoista pentua. Alankomaissa on tällä hetkellä ainakin neljä susilaumaa ja niiden lisäksi eri puolilla maata on havaintoja vähintään yhdestätoista vaeltavasta sudesta. Syyskuun loppuun mennessä BIJ12 mukaan ainakin 713 karjatalouseläintä oli joutunut suden uhriksi. Suurin osa (253) uhreista oli lampaita. Mainittakoon, että tilastojen mukaan noin 4.000 lammasta joutuu vuosittain koirien uhriksi.
Julkisuuteen on ilmestynyt kuvia, joissa susi tulee liian lähelle ihmistä. Nämä tilanteet ovat monien mielestä huolestuttavia, sillä susi käyttäytyy kuin se olisi kesyyntynyt. Tästä syntyy ei-toivottu ja vaarallinen tilanne, koska susi ei näytä enää välttelevän ihmistä. Maakunnilta vaaditaan toimenpiteitä. Mutta susi on suojeltu eläin…
Marraskuun puolivälissä Alankomaiden mediassa muun muassa eräs europarlamentaarikko totesi, etteivät Euroopan säädökset kiellä suden pois ajamista tai ampumista vaan Alankomaat itse tulkitsee joskus sääntöjä tiukemmin kuin muut maat. Euroopan unionin mukaan susi on suojeltu eläin, mutta unionin luontodirektiivissä luetellaan poikkeukset. Europarlamentaarikon mukaan Brysselistä ei tarvitse pyytää lupaa etukäteen vaan maiden tulee vain raportoida jälkikäteen joka toinen vuosi. Alankomaiden oma lainsäädäntö ei tunne “ongelmasutta”, toisin kuin esimerkiksi Belgiassa, jossa ongelmasusi on kirjaimellisesti otettu susiprotokollaan. Euroopan unionin tekstissä lähdetään vastuusta jälkikäteen, Alankomaiden laki vaatii poikkeuslupaa etukäteen.
Mielenkiinnolla seuraan, mihin tämä keskustelu johtaa. Karkoitetaanko susi Alankomaista taas 150 vuodeksi vai sallitaanko sen kotiutua tänne lähes 18 miljoonan asukkaan pieneen maahan…
