Parina kuluneena vuonna olemme kiertäneet useampana päivänä viikossa samaa vanhaa lenkkiä lähellä olevassa suuressa puistossa. Jokin aika sitten päätimme katsella muitakin maisemia ja lähdimme ihan eri suuntaan. Siellä katujen varrella huomasin ihastuttavia, pieniä lasiovilla varustettuja laatikoita, joissa oli kirjoja: kadunvarsikirjastoja!

Täällä ei ole kirjastoautoja, mutta yhä enemmän minikirjastoja, joita kuka tahansa yksityinen voi nikkaroida katujen ja teiden varsille. Nämä kadunvarsikirjastot yleistyvät varsinkin maaseudulla. Minikirjastoon sen “omistaja” laittaa kirjoja ja vastaa sen ylläpidosta. Sieltä voi ottaa kirjan luettavaksi milloin vaan ja samalla laittaa sinne jonkin toisen kirjan muita lukijoita ilahduttamaan. Näin saadaan kirjat kiertämään!

Minikirjastolle ei aseteta mitään vaatimuksia. Se voi olla vaikka fysioterapeutin vastaanottotilassa oleva kirjahylly, kahvilan nurkassa oleva kirjalaatikko, taiteellinen laatikko rivitalon seinässä tai vaikka kokonainen kirjahuone korttelin yhteisessä rakennuksessa – mikä vaan, missä on kirjoja muiden käyttöön. Ja jos omistaja haluaa, hän voi ilmoittaa oman minikirjastonsa verkossa julkaistavaan koko maan kattavaan minikirjastoluetteloon.

Tienvarsikirjastoja alkoi ilmestyä, kun “oikeita” kirjastoja alettiin sulkea. Alankomaissa kirjastot ovat olleet jo vuosikausia säästötoimenpiteiden kohteena. Kunnilla on lakisääteisiä tehtäviä, mm. nuorisotyö, mutta uimahallit ja kirjastot eivät ole pakollisia. Varsinkin kirjastot ovat kokeneet sen viime vuosina raskaasti. Jossain luin vertauksen Alankomaiden puolustusvoimista ja kirjastoista; eihän sodan vaaraa enää ollut, joten puolustusmenoissa voitiin säästää. Lukutaidon paraneminen oli taas hyvä syy sulkea rahahanat kirjastoilta. Kirjastojen määrä on vähentynyt kymmenessä vuodessa neljänneksellä.

Mutta suunta on nyt muuttunut ja kirjastot tekevät paluuta: tiedonantopaikkoina. Kirjojen lainaus on tosin vähentynyt – viimeisten 15 vuoden aikana 5% -, mutta tiedotustoiminta kasvaa. Lukutaidon parantamisen lisäksi kirjastot ovat ottaneet tehtäväkseen pyrkiä lisäämään digitaitoja kaikille. Nyt kun moniin virastoihin pääsee vain digitaalisesti, kirjastot ovat paikkoja, joista tullaan pyytämään apua esimerkiksi veroilmoituksen täyttämisessä.

Kirjastot etsivät myös yhteistyötä (perus)koulujen kanssa ja laajentavat työtään keski- ja yläasteen kouluihin. Kirjastonhoitajat katsovat yhdessä opettajien kanssa, mitkä kirjat sopivat oppilaille ja kuinka ne voidaan ottaa opetusohjelmaan. Opetusalalla etsitään uusia muotoja, jotka houkuttelisivat nuorisoa lukemaan ja kirjoittamaan enemmän. Osa näistä aloitteista näyttää onnistuvan. Kaikki 3 kuukauden ikäiset vauvat saavat kunnalta lahjakortin ensimmäisiä kirjoja varten. TikTokin osana on ”Booktok”, jossa nuoret kameran edessä keskustelevat lukemistaan kirjoista. Kustantajat ovat huomanneet, että joidenkin kirjojen menekki on tällä tavalla kasvanut niin, että on tarvittu jopa kolmansia painoksia.

Seuraavalla lenkillä aion lainata lukemista matkan varrella bongaamistani minikirjastoista – omasta kirjahyllystäni olen jo valinnut muutaman kirjan mukaan tätä vaihtokauppaa varten.