Kun lentää Helsingistä Amsterdamiin ja alkaa katsella lähellä Schipholin lentokenttää ikkunasta alaspäin, voi hyvällä onnella – ja pienellä mielikuvituksella – nähdä maassa ison Suomen lipun. Lipun risti muodostuu kahdesta käytävästä, jota ympäröivät sadat valkorunkoiset koivut. Lipputankona on kaksi pitkää koivuriviä, joissa molemmissa on 50 koivua. Lipputangon päässä on koivujen muodostama nuppi ja nupin keskellä 12 metriä korkea lipputanko, jossa liehuu sini-valkea viiri tai liputuspäivinä Suomen lippu.

Suomalainen koivupuisto (Finland 100 Park) on Alankomaiden suomalaisten ja Suomen ystävien pysyvä merkki Suomen juhlavuodesta kolme vuotta sitten. Puistolle löydettiin paikka erään maanviljelijän mailta läheltä lentokenttää. Maanviljelijä oli etsimässä käyttöä entisille viljelymailleen ja suomalaisyhteisöllä oli ajatus koivikosta, muttei paikkaa toteuttaa ajatus. Haarlemmermeerin kunnalla oli suunnitelmia viheralueesta ja suomalaisten koivikko sopi oikein hyvin mukaan kunnan suunnitelmiin. Wageningenin maatalousyliopiston opiskelijat tutkivat, mikä koivulaji menestyisi juuri tuolla alueella. Vuonna 2017 Suomen juhlavuotta varten perustettu Finland 100 -säätiö osti 562 koivua ja alkoi etsiä niille adoptoijia. Kaikille koivuille löytyi omistaja. Finland 100 -puiston avajaisia juhlittiin marraskuun puolivälissä 2017, kun Suomen suurlähettiläs ja Haarlemmermeerin pormestari istuttivat viimeiset kaksi koivua pääkäytävän (“lipputangon”) alkuun.

Sitten tuli kesä ja kuivuus, eivätkä kaikki koivut selvinneet siitä. Huonokuntoiset koivut korvattiin uusilla. Säätiö teetti jokaiseen puuhun nimiläpyskän. Puiden omistajat voivat tulla itse sitomaan nimet omaan puuhunsa syyskuun lopussa, jolloin puistossa järjestettiin ensimmäinen picknick. Sana kulki, ja puita jouduttiin istuttamaan lisää, sillä monet Suomen ystävät halusivat puistoon oman puun – tai vielä lisää puita sen yhden jo adoptoidun lisäksi.

Keväällä 2019 järjestettiin jälleen picknick ja mahdollisuus sitoa nimiläpyskä omaan puuhun, ellei se syksyllä ollut onnistunut. Kevättä seurasi jälleen kuiva kesä ja koivikkoa jouduttiin kastelemaan, mutta maanviljelijä “renkineen” teki sen mielellään. Siitä kesästä puut selvisivät melko hyvin.

Sateisena, myrskyisenä itsenäisyyspäivän aamuna Suomen suurlähettiläs veti puistossa yhdessä varapormestarin kanssa ensimmäisen kerran Suomen lipun salkoon. Spontaanisti lauletun Maamme-laulun jälkeen Rotterdamin suomalaisen merimieskirkon väki tarjoili alueella olevassa suuressa tallissa kahvia ja joulutorttuja. Suuri siniristilippu liehui äänekkäästi, lipputanko huojui puolelta toiselle ja ainakin minä jännitin, kestikö lipputanko sellaista myrskyä. Kesti, ja on sen jälkeen kestänyt vielä monet myrskyt.

Tämän vuoden kevääksi oli suunniteltu jälleen puistotapahtuma, mutta niin kuin monet muutkin tapahtumat, sekin jouduttiin koronan takia perumaan. Ensi keväänä puistoon tulijoita tervehtivät valkeat tulppaanit ja tuoksuvat kielot. Olin vähän aikaa sitten istuttamassa puiston “portille” muutamia Suomi 100 -tulppaaneita. Myös nämä tulppaanit ovat suomalaisyhteisön pysyvä jälki Suomen juhlavuodesta.

En ollut käynyt puistossa lähes vuoteen. Olin yllättynyt, miten isoiksi ja vahvoiksi koivut olivat jo kasvaneet. Maanviljelijä, jota leikkimielisesti nyt metsänvartijaksi kutsumme, kertoi, että puut alkavat kasvaa vasta kolmantena vuonna. Kaksi ensimmäistä vuotta menee juurtumiseen ja vahvistumiseen. Siellä täällä koivikossa kasvoi sieniä. Päästäänköhän joskus tulevaisuudessa keräämään kanttarelleja?

Finland 100 Park on kaikille avoin puisto. Se on kuitenkin vielä säästynyt sellaisilta ihmisryntäyksiltä, joita näinä koronaviikonloppuina kaikkine rajoitteineen on ollut muihin puistoihin ja metsiköihin. Mutta paikalliset suomalaiset ovat löytäneet puiston ja ottaneet sen omakseen. Siellä unohtuu koronakin, omia puita etsiessä. Koivujen määrä on taas kasvanut, puisto vähän laajentunut ja heti kun koronatilanne sallii, puistossa alkaa taas tapahtua.