Minun piti kirjoittaa tähän blogiin jotain iloista pihamme loppukesästä täyttäneistä kaaliperhosista, aurinkoisen oransseista krasseista ja niiden oudosti häviävistä lehdistä ja pienen pienestä rupikonnasta. Mutta enpä kirjoitakaan, kun ajatukset ovat nyt muualla. Kävi niin kuin kesällä ennustettiin: ei se virus väsy.

Aurinkoiset, lämpimät kesäpäivät ovat ohi. Ulkona ulvoo syysmyrsky, illat pimenevät, eivätkä päivätkään kovin valoisia ole. Etätyö jatkuu osittain, ja pienessä toimistohuoneessa kotona palavat valot aamusta iltaan. Toista oli maaliskuussa, kun Alankomaiden “älykäs” lockdown pakotti melkein kaikki kotiin – heti ensimmäisenä etätyöpäivänä alkoi aurinko paistaa ja sitä jatkui koko kesän. Mikäs siinä oli kotiarestissa parin kuukauden ajan, kun voi välillä kävellä ulos, viettää lounastaukoa aurinkoisella takapihalla ja pitää kaikkia ikkunoita auki – ja työpäivän jälkeen ilman pitkää työmatkaa jatkaa heti kotielämää ulkona. Toista on nyt: villasukat jalkaan ja huivi hartioille, sillä kattoikkunan alla on viileää eivätkä harmaat sadepäivät totisesti houkuttele ulos!

Koronatilannetta tulee seurattua tiiviisti. Ei siltä oikeastaan voi välttyä, ellei pidä tv:tä, radiota ja internettiä kiinni eikä lue sanomalehtiä. Tähän asti en ole vielä unettomia öitä viettänyt, mutta nyt alkaa jo kauhistuttaa. Koronan toinen aalto loiskii voimakkaasti ja aika suuri osa asukkaista, varsinkin nuorista, alkaa olla kyllästynyt koko koronaan.

Hallitus on luottanut pandemian alusta asti siihen, että kansalaiset ovat järkeviä ja korona selätetään yhdessä, ilman liian tiukkoja toimenpiteitä. Kansaa kehotetaan noudattamaan yksinkertaisia perussääntöjä, jotta vältyttäisiin lockdownilta. Ensimmäisen aallon aiheuttamia taloudellisia menetyksiä korvataan avokätisesti – valtiovarainministerin taskut näyttävät edelleen olevan syvät.

Kun virus nyt vähän odotettua aikaisemmin alkoi levitä nopeasti, hallitus antoi jälleen uusia vahvoja suosituksia, kehotuksia ja muutamia koko maata koskevia rajoitteita toivoen niiden auttavan. Seurauksena oli esimerkiksi se, että kun ravintolat suljetaan klo 22, asiakkaat siirtyvät myöhään auki oleviin supermarketteihin ostamaan juomia ja jatkavat pippaloitaan puistoissa tai jonkun kotona. Viikonloppuna ainakin yksi marketti jouduttiin sulkemaan ennen aikojaan, kun ovella oli pitkä jono janoisia eikä sisällä noudatettu turvaetäisyyksiä. Kotiin saisi hallituksen mukaan kutsua vain kolme vierasta, mutta sellaista ei voida tarkkailla.

Kasvomaskeista on käyty keskustelua kuukausikaupalla. Naapurimaissa on ainakin osittain maskipakko ja sitä noudatetaan tunnon tarkkaan. Täällä maskin käyttöä suositellaan, mutta eri kaupungit voivat asettaa kasvosuojan käytön myös pakolliseksi. Eli joka paikassa joutuu tarkistamaan, mitkä säännöt missäkin ovat voimassa… Ei ihme, jos kyllästyttää. Liikkumista tulisi rajoittaa minimiin, mutta oudosti vaan on edelleen ruuhkia moottoriteillä – eikä autojonossa seiso pelkästään rekka-autoja.

Me seniorit yritämme olla kuuliaisia ja keskenämme kauhistelemme nuorten välinpitämättömyyttä ja toivomme, että järki voittaisi – eikä vain nuorisolla.