Mieleeni on jäänyt kertomus vuoden ensimmäisestä suojakelistä, tai savolaisittain suvikelistä. Tuosta ajankohdasta on ollut tapana laskea aikaa viljan kypsymiseen. Muistelin, että olisi ½ vuotta, mikä on noin 180 päivää, mutta netissä aika on 200 päivää useammallakin sivustolla.

Niillä sivuilla viitataan Kustaa Vilkunan kokoamaan teokseen Vuotuinen ajantieto. En nyt ryhtynyt etsimään teosta hyllystäni tai tarkistamaan tietoa, mutta näin vanha kansa siis on jossain päin Suomea asian tiennyt todeksi.

Vanha kansa Kustaa Vilkunan Vuotuisen ajantiedon mukaan ennusti, että vuoden ensimmäisestä suojasta lasketaan 200 päivää elonaikaan.

Elonkorjuu alkaisi siis jokseenkin elokuun puolenvälin tienoilla tänä kesänä (2022). Muistelin kuulleeni aiemmin, että ohran kypsymisajankohdasta olisi tarkemmin ollut kysymys. Mutta varmaankin eri paikkakunnilla sanonnalla on hieman eri merkitys.

Niin: kaura, ohra, ruis ja vehnä. Siinäpä taitavat olla ne perinteiset viljalajit. Puhutaan myös syys- ja kevät-alkuisista viljasadoista, joilla kaiketi tarkoitetaan sitä, milloin siemenet on kylvetty. Netissä kerrotaan esimerkiksi, että

Syysvehnän kylvö voidaan aloittaa elokuun lopulla ja jatkaa syyskuun 20. päivän tienoille asti.

 

Wikipedia tietää, että

Viljat ovat heinäkasveihin (Poaceae eli Gramineae) kuuluvia siemenkasveja, joita kasvatetaan eli viljellään niiden ravinnoksi kelpaavien siementen eli jyvien vuoksi. Kasvitieteellisesti jyvät ovat kuivia, yksisiemenisiä pähkylähedelmiä.

Kevätviljan hyötyjä on se, että mahdollinen maanmuokkaus voidaan tehdä keväällä, jolloin maaneroosiota ei synny talvella, tai se on merkittävästi vähäisempää. Haittapuoli on se, että kuivina alkukesinä kevätviljojen sato on huonompi kuin syysviljoilla.

Suomalaisista viljalajeista vehnä ja ruis ovat leipäviljoja, kaura ja ohra rehuviljoja niiden pääasiallisen käyttökohteen mukaan.

 

Nykyisin leivotaan kauraleipää ja sitä syödäänkin mieluisasti, kun tosiaankin entisaikaan kaura syötettiin esimerkiksi hevoselle, mistä sanonta kauramoottori juontaakin juurensa. Näin ne suosikkikohteet ja -maut muuttuvat.

Ohraa on tietääkseni käytetty sekaleivässä kautta aikojen. Olen pyrkinyt korvaamaan riisin nimenomaan ohraryyneillä. Ja tuo kaurapuurokin on jo lähes ikiaikainen – kun Kippari-Kalle söi Amerikoissa pinaattia, meillä kouluissa opettajien kehotus oli syödä kaurapuuroa. Lapsuudessani ei muistaakseni kotona syöty kaurapuuroa, vaan vellit olivat eri tuotteista.

Myllyn Paras Hiivaleipävehnäjauho valmistetaan vehnäjauhatuksen yhteydessä kuorikerrosta lähellä olevasta vehnäytimen osasta. Mainitsin jo edellä sekaleivän ja kauraleivän. Lisätään luetteloon vielä ruisleipä, niin perinteisimmät leipälajit ovat kasassa.

Odotellaanpa sitten vain kevään koittamista!