Markkinatalous tarvitsee kaupallisia juhlapäiviä.

Aikoinaan roomalaisessa kalenterissa juhlia ja vapaita oli runsaasti, kuten Arto Kivimäen Roomalainen kalenteri -teoksesta ilmenee. Olisikohan loppupeleissä jo puolet kalenteripäivistä ollut suoranaisia juhlapäiviä. Lisäksi oli päivät jolloin ei saanut tehdä kauppaa jonkin perinnäissäännön mukaan – olisikohan ollut enteistä kysymys?

Rooman kansalle tarjottiin ’leipää ja sirkushuveja’ – kuten kilpa-ajoja, teatteria ja vastaavaa viihdettä. Roomalaisilla oli jossakin vaiheessa etuna myös ilmainen leipä, varsinaisessa Roomassa jos oikein ymmärsin. Siitä kaiketi on peräisinkin tuo ’leipää’ sanonnan osa.

Viljaa tuotiin Rooman kaupunkiin esimerkiksi Afrikan rannikon viljavilta seuduilta. Nykyisin saman seudut vaikuttavat ilmeisen kuivilta, jopa aavikoilta kartoista katsoen. Kaiketi eroosio on alueella vaikuttanut, kuten monilla muillakin viljelykseen raivatuilla seuduilla maailmalla – vaikkapa Kreikassa – ja suuressa määrin aluilla joilta kaadetaan sademetsä.

Ystävänpäivä on Suomessa varsin uusi.

Koskahan ystävänpäivä tuli Suomessa kalenteriin, ja olikos se aiemmin syksyllä, täytyy tarkistaa. Muualla maailmassa päivällä on jo pitemmät perinteet. Eräät lähteet vievät tapahtuman Rooman valtakunnan ajoille saakka.

Luin joskus konsuli Ciceron teoksesta Vanhuudesta. Ystävyydestä. Velvollisuuksista., että ystävä-sana pohjautuu latinassa rakkaus-sanasta. Ystävänpäivän vietto on arveltu perustuvan roomalaisiin jumaliin.

Tuo rakkauden jumala Amor tai Cupido on Venuksen poika. Amor kuvataan pienenä siivekkäänä poikana, jonka ampumat nuolet saavat ihmisen rakastumaan seuraavaan näkemäänsä henkilöön.

Nykyisin tiedetään jokseenkin niin,

että rakastuttaessa ihmisen harkintakykyä ylläpitävä aivojen lohko ikään kuin lamaantuu – ehkä samoin kuin olut lamaannuttaa kylläisyyskeskuksen, ja tällöin syödään enemmän. Joku vanhoista viisaista on pitänytkin rakastumista aivojen sairauden kaltaisena tilana. No, luonto on hoitanut suvun jatkamismekanismit hyväksi koetulla tavalla – evoluutio on kestänyt miljoonia vuosia. Niin no, tässä pohdinnassa kysymyksessä on varmaankin tuo antiikin tarujen jumala.

Ystävyys viittaa päivän teemana johonkin juhlaan.

Suomessa päivään liittyvät kortit ja pienet ystävänpäivälahjat joulun tapaan. Tässä lähestytäänkin jo ystävänpäivän kaupallisuutta. Joulu on kaupan juhla mitä suurimmassa määrin. Onhan sitä juhannuskin ja miksipä ei myös pääsiäinen. Vappuna on omat karnevaalinsa, kaupalliset nekin.

Ystävyyden olemuksesta

Ystävä lienee sellainen, joka toimii pyyteettömästi ja ilman vastavuoroisuutta – varmaankin tiettyyn rajaan saakka näin onkin. Se, että ystävyys olisi eräänlaista rakastumista, voisi kuvastua lukemastani aforismista, että Jos ystäväni on yksisilmäinen, katselen häntä hänen terveen silmänsä puolelta. Suvaitsemme ystävässämme(kin) vikoja tai inhimillisyyttä.

Poimin nettisanakirjasta käännökset: Sanan ystävä Käännökset suomi-latina: 1. amicusm 2. amicaf , joista ilmenee, että ystäviä on sekä miehiä että naisia. Arvelin Ciceron aikaan olleen sillä kannalla, että ystävä ja ystävyys oli vain miesten keskeisiä kaveruusjuttuja, naiset kun pidettiin paljolti kotona. Yhtäältä, tuo edellä mainittu teos oli kirjoitettu oikeastaan oppaaksi hänene pojalleen, joten vaimoväestä ei siinä välttämättä puhuttu samaan hengenvetoon.

Sanan falsus amicus käännökset latina-suomi 1. petollinen ystävä 2. väärä ystävä, kertoo ystävyyden kääntöpuolista. Luin noista roomalaisista aforismeista, kuuluisista sanoista (Kivimäki varmaankin tekijänä), että meillä rakkaudeksi käännetty teksti on latinassa laupeus kuuluisassa korinttolaiskirjeessä (usko toivo ja rakkaus). Tuo vaikuttaa jo erikoiselta maallikon käsitemaailmassa.

Nettihaku tuo tuohonkin valaistusta: Laupeus sana on merkitykseltään lähellä sanoja sääliväisyys, armo ja rakkaus. Länsimaisessa kulttuurissa rakkaus jaetaan usein Platonin esittelemän kolmijaon mukaan:

1. eros (eroottinen rakkaus),
2. filia (veljellinen rakkaus),
3. agape (jumalallinen rakkaus).
4. Neljäntenä rakkauden muotona voidaan mainita amor, romanttinen rakkaus, mistä tarinan alkupuolella jo oli maininta.

Kukapa tuon ystävyyden sitten loppuviimeksi kykenisi kattavasti kuvaamaan.

Ystävyyttä on hoidettava ja välillä kunnostettava

Tärkeintä tietenkin on, että tällaisia ystäviä on olemassa. Väliotsikko lienee sekin jostakin mietelausekirjasta jäänyt mieleen.

Yhteisöllisyys, vihapuheista luopuminen ja suvaitsevaisuus ovat varmaankin eräs ystävyyden osa, mutta uskoakseni, kaikkien ystävä ei voi olla, joten harkitseva ja viisas yhteiskuntakelpoisuus eroaa ystävyydestä varmasti jokaisen pohdinnoissa – tavalla tai toisella. Ystävät ovat kaiketi meille niitä läheisimpiä perheen jälkeen. Näin oletetaan.

Niin että hyvää ystävänpäivää itse kullekin!