Huhua vai tietoa? + vähän alkosta

Uutiset ja somen ilmiöt puhuttavat.

Jos oikea tieto on kuvassani Tietovuoriston louhimista, on vääristynyt tieto huonoa louhintaa. Tarkastelen asiaa parin esimerkin avulla. Uutistoimittajan työ on minulle vieras työmaa, joten olen tässä ainoastaan maallikko – tiedon käyttäjä.

Koska luen pääasiassa vain lehti- ja tv-talojen uutisia, ovat some ja epäaidot verkkolehdet minulle vieraita.

Selitän jäljempänä miksi.

Eräs näkökulmani on saksalainen kirjallisuustieteilijän Huhu-tutkielmassa. Hän on pyrkinyt tarkastelemaan huhua, sen olemassaolon syitä ja toimintamekanismeja antiikista nykypäivään asti.

”Kuulopuheen kulttuurihistoriaa” on Hans-Joachim Neubauerin Fama. Nimi viittaa roomalaisten Huhu-jumalaan (jonka temppeli löytyy kuvastani).

Viestintuoja soittaa HYVÄÄ tai HUONOA torvea – siis tuo joko hyvän tai huonon uutisen. Tähän varmaankin liittyy Postin käyrätorven soittaminen aivan viime aikoihin saakka?

Neubauer tarkastelee huhuun suhtautumista antiikin personoidun Huhu-jumalattaren ja nykyaikaisen salaliittoteorioiden aikana.

Mielenkiintoisin havainto on Historiallinen yhdistys ry:n verkkosivun kirjan esittelyssä se, että

”Neubauerin mukaan koko internet on rakenteeltaan kuin kuulopuhe: huhun olemukseen kuuluva ”alkuperäisen silminnäkijän” puuttuminen kuvaa myös internetiä, jolla myöskään ei ole ”alkupistettä” tai ulkopuolista tarkkailijaa.”

Selostus löytyy kokonaan http://www.helsinki.fi/historia/yhdistys/arviot2004/huhu.htm LINKKI ON MUUTTUNUT, EI ENÄÄ JOHDA AO. SIVULE!

Pidän esimerkiksi siitä, että toimitan vähäiset juoma-asiani Alkossa. Se on turvallinen ja vaivaton tapa ostaa viinit ja tarvittaessa väkevämmätkin aineet. Samalla tavoin tukeudun uutisissa varmoihin lähteisiin. Nykyisin sanomalehdetkin julkaisevat korjauksia, kun jutut pyritään tekemään muita ennen – kuten ilmeisesti kaikki muutkin, mutta lehtitalojen uutisiin voi mielestäni luottaa. (Jätän tietyn poliittisen varauman – on oikeiston ja vasemmiston lehtiä.)

Tekniikasta:

Savon Sanomien uusittu lukulaiteliittymä ja lehden tuleva tabloidi-kokoko palauttivat mieleeni aiempia kehitystapahtumia Kuopiossa. Paikallisilla messuilla esiteltiin uusi sähköinen toimitusjärjestelmä ilmeisesti jo 1990-luvulla. Se oli muistaakseni Applen ohjelmien kanssa yhteensopiva. Vertailun vuoksi: Aikoinaan jokaisella toimittajalla oli tarinan mukaan oma ikivanha kirjoituskone, millä jutut naputeltiin. Se toi onnea, tai oli vain tapa tai köyhäilyä – tai tuota kaikkea. Savon Sanomat kokeili tekstilähetyksiä kaupungilla jo 1980-luvun alkupuolella.

Tämä kohta liittyy muistelmiini kevään 1980 Tietoliikennepäivistä ja keskusteluihini lehden markkinointipäällikön kanssa. (palaan niihin tuonnempana) Eräiden mielestä olimme tietoliikennepäivillä aikaamme edellä. Tarkoitan tässä sitä, että tietokone keksittiin jo 1600-luvulla, mutta tekniset sovellukset voitiin rakentaa vasta 1900-luvun loppupuolella. Nykyisin vekottimia on joka lähtöön. Henkilökohtainen tietokone, PC tuli markkinoille 1980-luvun loppupuolella.

Tekstitelevision kaltaiset Savon Sanomien välittämät uutiset oli nähtävissä tavarataloihin sijoitetuista televisioista heti 1980-luvun alkuvuosina. Samaan tapaan lehdellä on ollut jonkin aikaa taulutelevisiot Kuopiossa eri paikoissa, ainakin Carsonilla ja Sokoksella. Silmittelen näytöiltä uutistapahtumia lähes päivittäin.

Varsinaiset uutiset luen aamun lehdestä! Tästä keskustelimme 1980 keväällä, ja keskustelen siitä edelleen.

Ja SOMESTA …

Kielenkäyttö – alatyyli – mollaaminen – riitely jne. sosiaalisessa mediassa on niin ikään paljon esillä. Tämäkin somen haara on minulle vieras, kun aikaa ja asiaa moniin eri viestintäkanaviin on niukasti. Naapuriblogejakin silmäilen vain harvakseen – ja kommentoin niitä vielä harvemmin.

Pari esimerkkiä;

Television syntyaikoihin sen kehittämistä puolustettiin sillä, että siitä kehittyy kulttuuria edistävä hyödyllinen opetuskanava (muistelen professori Osmo A Wiion näin television alkutaipaleilta kertoneen teoksissaan). Kuinka sitten kävi? Viihteen puolellehan se lipsahti – lukuisin kanavin – eikö vain (muistelen Wiion todenneen). Ja minkä tasoisin elokuvin ja viihdeohjelmin, kysyn, ja jos kukin sitä itseltään kysyy?

Ymmärtääkseni SOME on kehittyvä, ei kaikilta osiltaan yleväksi ja juhlalliseksi, vaan, kansan valistustason ja tarpeitten ja taipumusten mukaiseksi – sitä kaiketi lukuisat televisiokanavamme ja moni-ilmeiset aikakausilehtemmekin itse asiassa ovat.

Eräät ovat juhlallisia ja yleviä, eräät aivan tavallisen arkisia ja enimmät siltä väliltä.

(otsikko lisätty 4.3.16)