Lapsivelkaa

Suomen pienenevä syntyvyys on ollut esillä naapuriplogeissa - ja lehdissä. 

Joulunalla, joskus 1970-luvun alkupuolella, olin asiakkaana katselemassa sopivaa ostettavaa eräässä myymälässä sen sulkemisaikaan, kun kaiuttimesta kuului ilmoitus sulkemisesta ja kehoitus jokseenkin näin: "Nyt sitten lähdetään lapsentekoon". 1) Nykyisin on tyytyminen tavanomaisiin sulkemisilmoituksiin ja tervetulotoivotuksiin tavarataloissa - toki useammalla kielellä kuin aiemmin. 

Maapallon väestön määrä, että sadassa vuodessa lisäystä oli miljardista seitsemään, kertoo esimerkiksi sen, että edelliset sukupolvet ovat saattaneet maailmaan lapsia valtiovelan tapaan - kun valtion syömävelka jää lastemme maksettavaksi - ovat edelliset sukupolvet tehneet jälkipolvien lapset ... (velanmaksuyhtälö ei tällöin oikein toimi - tai ehkä).

Puhetaituruudesta ja mieleen jäävistä lauseista sananen:

Seurasin sivusta junassa erään suoramyyjän puhetta – hän myi varmaankin jotain tarpeetonta mitä ei kaupoista saa – mutta taitavasti;

jäin miettimään, että kunpa osaisin asetta sanani hänen taidoillaan. Ilmeisesti taito oli opittu vuosien varrella. Aihe palautui mieleeni katsellessani äskettäin televisiosta erään mieshenkilön kerrontaa – hän piti eräänlaista ”ylimäärätavaroitten” kauppaa. Herra oli jo iäkäs, mutta hänkin oli oppinut puhumaan kuten odottaa (jopa toivoo) myyjän ja yrittäjän osaavan!

Vastaavaa myyjien taituruutta tapaa tietenkin politiikassa.

Myös naapurieplogien postauksissa on useissa hyvän kertojan ja saarnan tunnusmerkkejä. Saarnan kaavan mukaan, jos sellainen on olemassa, ensin on laki ja toisena evankeliumi. Lyhyt saarna voisi siis olla: Te syntiset tunarit – roviolle joudutte; Armosta te pelastutte. Aloitan juttuni hieman nilsiäläisen Ukko-Paavon tapaan: Hän aloitti puheensa arkipäiväisestä, ilmeisen pienestä tutusta asiasta ja johdatti kuulijansa vaiheittain isoon kuvaan.

Piispat, luostarit, kansalaispalkka ja sateenkaariperheet

Monen mielenkiinnon vanginnut neutraali avioliittolaki ja sen ympärillä käyty keskustelu jatkuu, nyt luterilaista kirkkoa koskevana. Kirjoitin tätä pari viikkoa sitten.

Jäljempänä on pari asiaan liittyvää kommenttiani. Myös syntyvyyden väheneminen Suomessa oli uutisissa, laskee jo viidentenä vuotena peräkkäin.

Kansalaispalkkakokeilua suunnitellaan. Viimeisin kannatusehdotus taisi tulla hallitusammattilaiselta Björn Wahlroosilta;  palkka olisi esim. nykyistä tasoa pienempi ja erotus maksettaisiin (valtion varoista) kansalaispalkkana … tai vastaavaa.

Eräs ehdotushan oli, että jokainen saisi kansalaispalkan, mutta se peritään takaisin tietyn tulorajan jälkeen …

Ajatukseni taisi tuohon liittyen olla, että kansalaispalkkaa voisi maksaa vapaaehtoisesti lapsettomille ja uuden muotoisille luostarissa eläjille – kuten teemakuvassa hahmottelen.

Väestön määrä

Syntyvyyden suunta on linjassa aiempien kirjoitusteni kanssa. Päivälehden puolella julkaistiin tästä jotain jos ehdit silmitellä.

Suomi on edelläkävijä väestön vähentämisessä. Suurten kansojen kannattaa ottaa tästä vaarin. Tärkeää onkin pitää linja samana – tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että suositaan maasta muuttoa ja vaikeutetaan Suomeen muuttamista.

Hyvä asukasmäärä Suomessa lienee siinnä kahden – kolmen miljoonan asukkaan tietämillä.

Piispojen äskettäin julkaisema selvitys kirkon määräysten nykytilasta aiheutti hämminkiä.

”Kirkon viestijät saivat harmaita hiuksia yrittäessään pohtia, miten saada läpi viesti siitä, että kyseessä ei ollut piispojen uusi kannanotto ensi maaliskuussa voimaan astuvaan uuteen avioliittolakiin vaan taustaselvitys nykytilasta ja tulevaisuutta luotaavan keskustelun pohja.” (Kotimaa24, 5.9.2016 Emilia Karhu HAASTATTELUSSA Kirkon tiedotuskeskuksen tiedotuspäällikkö Eeva-Kaisa Heikura)

Toinen kirjoitus Piispa listaa sateenkaariliittojen ongelmat kirkolle,

missä Espoon piispa Tapio Luoma pohtii blogissaan kolmea kirkon mahdollisuutta käsitellä uusi avioliittolaki; säilyttää vakiintunut käytäntö, lähteä mukaan uudistukseen tai luopua vihkimisoikeudesta kokonaan.

Mielenkiintoinen poiminta kirjoituksesta on: ”Yliyhteisöllisellä tasolla avioliitto nähdään miehen ja naisen välisenä suhteena, jonka ajatellaan perustuvan esimerkiksi Jumalan säätämykseen tai – vähemmän uskonnollisesti perusteltuna – luonnon omaan järjestykseen. Ajatus ihmissuvun jatkumisesta ja sukupuolten toisiaan täydentävästä luonteesta on tälle tasolle ominaista”.

Rohkenin lainata tekstistä pätkän. Uskoakseni kirkollinen vihkiminen tai siunaaminen liittyvätkin ikiaikaiseen suvun jatkumiseen. Tällä perusteella kirkko ja kirkot voisivat säilyttää entisen käytäntönsä. Avioliittolakihan on oikeastaan perheen ulkoisia (vero)suhteita määrittelevä. Joskus kun uusi avioliittolain muotoilu oli vireillä, käytinkin liitoista nimeä veroliitto. Yhteiskunta tietenkin määrittelee sen, millä perusteella veroetuja ja kenelle annetaan.

Siihen uuteen luostarilaitokseen päästäkseni

Syntyvyyden sääntely on perustunut pitkälti juutalaisen kulttuurin laajenemisvaatimukseen. Tämän lisäksi he olivat karjankasvattajakansaa – tai paimentolaisia – jotka taisivat karjan jalostamisen. On luonnollista että myös heimoja kasvatettiin (määrää lisättiin) samoilla tavoilla; lisääntymiskyvyttömät ja vialliset poistettiin leiristä jne.

Väkeä tarvittiin määrällisesti lisää, ensin luvatun maan valloittamiseen ja tämän jälkeen sen hallussa pitämiseen. Ken on historiaa tutkinut, sotaanlähtöoli joka kevät … ja sotilaita kaatui …

Näin on luonnollista, että syntyvyyttä on pidetty yllä samojen sääntöjen perusteella kaikissa juutalaisen lainsäädännön omaksuneissa piireissä. Eikö vain. Lisääntykää ja täyttäkää maa …

Nyt kun maa on jo meitä täynnä, voi ajatella että kirkkokunnat pitävät hyvänä myös niitä heimon osia tai jäseniä, jotka eivät lisäänny – ainakaan kovin aktiivisesti, kuten samaa sukupuolta olevat parit, jotka sotaisessa yhteisössä olivat sotilaitten tuotannossa hyödyttömiä ja poistettiin leiristä. Eikö vain?

Tämä ryhmä saattaisi olla kirkollisin termein uusi luostarilaitos, jonne aikoinaan suljettiin ylimääräinen väestö, jolle ei ollut ravintoa tai tilaa perustaa perhettä (sukutilan jakaminen) tai vastaavin perustein – osallehan luostari oli suoranainen kutsumus.

Teemakuvassani on tälläinen ”uusi luostari” joka voisi olla noin niinkuin ajatuksissa oleva.

Pohdinta jatkuu. Kaikki ne toimenpiteet mitkä vähentävät syntyvyyttä, ovat kannatettavia ajatuksia. Eikö vain?

  1. (Jätin tietoisesti Partasen nimen mainitsematta, etten mainostaisi)