50 v mopo, 80 v potkulauta

Mopo ja potkulauta ovat nuorisokulttuuria.

Käyttö opetellaan varhain. Käytännössä opittu ajotaito polkupyörällä säilyy, joten niin säilynevät myös mopotaito ja potkulaudalla tasapainoilun taito. Aikoinaan tuo mopolahja 50 vuotiaalle oli vitsi, kun vaari ei kuullut eikä nähnyt hyvin, niin ostetaan hänelle mopo.

vitsi

Samaan sävyyn voisi kehitellä, että seuraavina virstanpylväinä voisi ostaa lahjaksi sähköpotkulaudan, viimeistään 80 vuotiaalle. Muista enää tuon mopolahjavitsin esittäjää, lehteä tai sen esitysajan asiayhteyttä, mutta lahjavalintahan on aina vaikea henkilöille joilla on jo kaikkea, kuten sanotan.

puujalkavitsi

Ajattelematon tokaisu tuo ’ostetaan mopo’ tarkoitukseltaan oli, ja, jolle kuulija hoksasi entisaikaan huvittavan asiayhteyden vaivatta – siis hyvä vitsi.  – mopokortteja ei aikoinaan tarvittu, joten mopoilu oli ilman ajokortin tarkastuksia tapahtuvaa. Ja ikääntyvien käytön myötä  ’pappatunturi’ lienee saanut nimensä, siitä että papat sillä ajelivat. Olihan tietysti käyttömielessä keksitty myös mummon markka -sanonta, kun markoista haluttiin eroon euroon liityttäessä, mutta silti.

Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa …

No, mopolla ajo ja potkulautailu opitaan nykyisin nuorena, eli että jos toivoisi havereita lahjan saajalle, oppimattomia mopoilijoita lienee joukoissamme enää hetken aikaa. Ja hoksaisiko esimerkiksi nuoriso potkulautahankinnan vitsiksi lainkaan, kun on itse sen käyttäjä – saattaa olla että hörähtelen jutulle enää itse (potkulautaan kun en ole koskenut).

 

Kommentit

  • Arja Hakala

    Tuossa on vinha perä ja oivallinen idea jatkokäyttöön tasapainoisille merkkivuosihenkilöille.

    Samalla saapi liikuntaa, kun on muistissa vielä liikennekäyttäytymisen säännöt.

    Meillä ei lapsuuvessa eikä nuoruuvessa ollu mopoja kellään. Semmoseen ee ollu aikoo eikä innostusta ensinkään.

    Hyvinhän tuota on pärjänny ilimannii.

    Itekullai on omanlaiset elämänpäivät.

    • Eino J. (maallikkona)

      kiitos ajatuksistasi!
      ostin uuden mopon ensimmäisillä palkkapenneilläni, kun se oli tarpeen työmatkan taittamisessa. Ikäni ei vielä tuolloin riittänyt moottoripyörän hankintaan tai korttiin. Talvellakin sillä ajeltiin maalaiskylän raitilla kavereitten luo, mutta työmatka taittui silloisilla koulu- ja vastaavilla linjakyydeillä – niitä kun kulki maallakin aikoinaan nykyistä runsaammin. Väkeäkin asusti maaseudulla ehkä nykyistä runsaammin ja omia autoja oli vähemmän, joten kysyntää yhteyksille oli.
      Pitäisi ehkä kokeilla lainata nuorison potkulautoja, jossain syrjäisessä paikassa, että miltä se tuntuu. Ehkä kypärä ja jääkiekkosuojukset päällä …

Jätä kommentti

*