.. Menemmekö halpaan?

Vahvalle Amerikan presidentille

on varmasti liian suuri tehtävä korjata historiallinen epäkohta: mantereen nimi. Tiedetään että pohjoisen viikingit löysivät Amerikan mantereen jo noin 1000 vuoden tienoilla kun Columbus ja niin kutsuttu italialainen Americano vasta 500 vuotta myöhemmin. Columbus oli lisäksi hakoteillä, väärällä mantereella – hänhän luuli olevansa ja  menevänsä Intiaan. Toisaalta, niin sanotut intiaanit matkasivat Amerikkoihin jo tuhansia vuosia aiemmin.

Pohdin pakinassani joskus sitä, että Savo on suurvalta. Tällöin esimerkiksi ”Suuri Omena” olisi nykyisin nimeltään Uusi Nilsiä. Maailman yleiskieli olisi savo. Tämä oikeastaan sen vuoksi, että Nilsiä on Savossa ja uusi manner olisi nimetty oikeudenmukaisesti löytäjänsä Nils Eerikinpojan mukaan Nilsiäksi.

Tänään aiheeni on vallankumous

Silmäilin yleisesti erilaisia historian vallankumouksia. Usein ne liitetään, aivan oikein, politiikkaan. Muistaakseni Suomesta on poistuneet puolueohjelmat, joilla olisi vallankumouksellisia tavoitteita entisaikojen tapaan. Tarkasteluihin liittyy myös oleellisesti nk. vastavallankumous. Aiheeni onkin oikeastaan vastavallankumous …

Johduin pohtimaan ajatusta kun käsiini sattui katolilaista ajattelua koskeva brasilialaisen kirjoittama teos. Teos on julkaistu ilmeisesti ensimmäisen kerran jo 1959. (Vallankumous ja vastavallankumous, PLINIO CORRÊA DE OLIVEIRA, 2016). Kirjoitin nimen isolla kun merkistössä ei tuo hattu muuten onnistu e:n päälle. Teoksen varsinainen lukeminen on vielä kesken ja voi jäädäkin.

1. Lutherin uskonpuhdistus – vallankumous

Oleellista on, että teoksen kirjoittaja lukee protestanttisen uskonpuhdistuksen vallankumoukseksi. Teemakuvassani numero yksi (1). Tähän katolilaisuuden tuli reagoida vastavallankumouksella, tai muistaako historia sen vastauskonpuhdistuksena erilaisine munkkijärjestöjen vainoineen sun muineen (tarkastelunäkökulma ratkaisee sanontatavat).

Näin Lutherin uskonpuhdistuksen 500 vuotisena juhlavuonna aihe kiinnostaa. Teemakuvassa on Lutherin Uuden Testamentin saksannos – tai sen nimiölehti – jos oikein kuvaa tulkitsin.

2. Ranskan vallankumous – vapaus, veljeys ja tasa-arvo

Toinen katolilaisuutta uhannut teoksessa mainittu vallankumous oli Ranskan suuri vallankumous. Tunnemme historian tapahtumia hyvin, joten sivuutan seikan vain maininnalla.

3. Pääoman vallankumous – kommunismi

 Kirjoittaja tuo esiin pääoman vastavaikutuksen – kommunismin – ja sivuuttaa sen seikan, että sosialismi kehittyi itse asiassa vastavoimaksi pääoman liian suurelle voimalle. Niinpä kolmas (3) vaara katolilaisuudelle oli kommunismin nousu. Jos kuvan teksti jää varjoon, on alimmat kirjat Marxin Pääoma.

Katolilainen vastavallankumous

Ymmärtääkseni katolilaisuuden vastavallankumous jatkuu näitä kaikkia kolmea vaaraa vastaan edelleen.

Teemakuvassani on erilaisia ilmaiskuvia näistä vallankumouksista.

Rooma

Tiedämme että 2000 vuotta sitten koko sivistynyt maailma oli oikeastaan Rooman valtakuntaa. Kiina ja Intia tosin olivat olleet olemassa maailman laidalla jo pitkään, mutta kuitenkin.

Keisariajalla Rooman hallinto keskittyi ja rakentui paljolti sen varaan, että hallinnon päätehtävä oli huolehtia keisarin henkilökohtaisesta omaisuudesta. Annettiin keisarille mitä keisarille kuului, ja sitä taisi olla runsaasti.

Tasavallan aikana … niin yksityistähän se omaisuus oli, … senaattorinkin tuli omistaa maata ja olla miljonääri päästäkseen tämän säädyn jäseneksi.

A Juutalaisvaltion tuho

Yksi vallankumousteeman kuvassa oleva otos on eräästä Rooman riemukaaresta, mikä rakennettiin juutalaisten kapinan nujertamisen kunniaksi – olikos se 60 luvulla – taisi Colosseumkin tulla rakennetuksi juutalaisilta takavarikoidun omaisuuden turvin, näin muistan kerrotun.

Rooman valtion uskonto

Jonkin ajan kuluttua riemukaaren ajoista roomalainen uskonto perustui juutalaistyyliseen kristillisyyteen. Niinpä kristillisyys käsitti oikeastaan aikoinaan lähes koko sivistyneen maailman. Keisarihan oli tavallaan myös jumala.

Rooman romahdus

Kun pakanat ja pohjoisen heimot kukistivat Rooman (tai lahosi roomalaisuus myös sisältä käsi), jäi suurelle alueelle valtatyhjiö – niin valtiollisesti kuin uskonnollisestikin. Itä-Rooman Bysantti jaksoi pystyssä varsin pitkään, mutta jo sen ajan kestäessä valtatyhjiö alkoi täyttyä.

Pohjoisessa olivat hunnit ja raakalaiskansat – ne rynnivät etelään (Italiaan). Ranska vahvistui ja samoin britit – tai viikingit. jne. Islamilaisuus heräsi ja alkoi laajentua Arabiasta Intiaan ja pitkin Afrikan rannikkoa aina Espanjan yli Ranskan rajoille saakka. Bysantin kukistuttua Euroopan raja jäi Bosporin salmen tienoille.

Rooma sinnittelee … olohuoneisiimme …

Kaikesta huolimatta roomalainen ajattelu- ja hallintotapa jäivät elämään ja laajenivat myös pohjoisen suuntaan, jopa valtiona, mutta myös uskontona. Valloittajatkin omaksuivat nuo hallinto- ja ajattelutavat pitkin maailmaa ja veivät opit uusille mantereille. Eipä siis ihme, että roomalaistyylinen organisaatio käy erilaisia kampanjoitaan kasvattaakseen entisaikaista valtaansa ja nujertaakseen sitä uhanneet ja uhkaavat vallankumoukset.

Suostuttelutaktiikka?

Kuopion piispan kerrotaan saaneen kutsun luennoimaan Roomaan erääseen konferenssiin. Konferenssi kuuluu reformaation merkkivuoden päätapahtumiin Roomassa. Sen järjestävät Vatikaani (Paavillinen kristittyjen ykseyden edistämisen neuvosto), Paavillinen Gregoriaaninen yliopisto ja Saksan katolinen ekumeeninen instituutti (Johann-Adam-Möhler-Institute for Ecumenics), kertoi Savon Sanomat 25.02.2017.

Herää kysymys?

Näin ne vain suomalaiset piispatkin taitavat veljeillä katolilaisuuden tuomisessa takaisin Suomeen – eläkkeellä olevan piispa Huovisen olen uumoillut jo pitempään liehakoineen katolilaisuuden kanssa, mutta että olisiko näin jo täällä Savossa, saa maallikon ajatukset solomuun.

Saattaahan se vain olla niin etteivät toimijamme hoksaa paavillista viettelyä – se tuo ylpeyden synti on niin meitä jokaista houkutteleva (?) vai olisiko pala kerrallaan nakertamista – ja helpoin nakki täällä laitamilla (Rooman mielestä?). Voipi se olla niinkin, että se kardinaalin hiippa houkuttelee …

Ei voine vähemmän kiinnostaa ?

Täytyypä laittaa tapahtumat seurantaa, onko Jolkkonen luterilaisen kirkon piispa vai niin kutsuttu piispa – ja onko ev.lut. kirkkomme enää juhlavuonna luterilainen?

Onhan se sinänsä hyvä, että suomalaisia oppineita on joka lähtöön – arvostin erityisesti arkkipiispa Johanneksen saavutuksia aikoinaan kreikkalaiskatolilaisessa yhteisössään (tuon ortodoksi-sanan olen varannut kotipitäjäni lapsuuteni körttiläisyydelle … joten kaikki muu vaikuttaa kovin kevyeltä – maallikko kun olen tuossa Ukko-Paavonkin aatteessa, ja hänhän piti pahimpina philosohveja. Ehkä lukeneempana hänkin olisi ajatellut toisin.)

Tuli tuo Lutherin juhlavuosikin sidottua teemaan. Yksi uskontojen uhka on, että eurooppalainen suuntaus on poistaa uskonnot valtiollisesta toiminnasta – siitä on jo julistuskin olemassa – valtaosin hyvillä asioilla eri kirkkokunnat ovat olleet julkisuudessa, joten kyllä ne pysyvät – ihmiset kaipaavat menneeseen ja perinteisiin – aina joskus.

 

Kommentit

Jätä kommentti

*