Ovikelloni soi eräänä keväisenä iltana 40 vuotta sitten¹. Tietoliikennealan kesätyön esimies poikkesi haastattelemaan. Keskustelu oli mukava ja jäänyt mieleeni. Hyllyssäni oli avauskeskustelun aiheeksi sopiva yhteisesti tuntemamme markkinointialan kirja. Aihe on kiinnostanut aina. Myöhemmin myös toisen teknisen kesätyöhakemukseni esimies pistäytyi tapaamassa kaupungilla. Seikka palasi mieleeni pohtiessani maallikkona päivänkysymyksiä – jokaiseen asian on muhinut mielipide, hyvä, oikea tai mielikuva – usein vain mielikuva.

Mietteitä

Eduskunnan, kansan omistama Yleisradion (YLE) toiminta on ollut tapetilla usein. Verorahoja on jo käsketty ”läpi virtauttaa” yksityiselle sektorille ostamalla sieltä ohjelmia. YLE irtisanoi osan tuotantohenkilökunnastaan, tai on toimittamassa asiaa. Ovatko YLE:n nettisivujen uutiset lehdistön kilpailija ja sen tontilla, ja ovatko lehtitalojen verkkolähetykset yleisradiotoimintaa, siinä pulma.

Lehdistöä tarvitaan louhimaan tietoa

Äskettäisen Julkisen sanan neuvoston päätöksen osalta on päivän teemani – onhan näitä juttuja kommentoitavaksi joka päivältä eri lehdissä, mutta tästä oli kysymykseni ajankohtainen jo kesällä 2014, mutta se jäi odottamaan. kts esim. linkit lopussa.

Journalistin säännöt ² Sain tällaisen vihkosen Kuopiossa 20.8.2014 pistäytyessä Julkisen sanan neuvoston (JSN) kahveilla kaupungintalolla.

Päivän yksi aihe on SS 24.3.

”Professori kehottaa Yleä toimimaan entistä avoimemmin yleisön suuntaan”; ”Ylen pitää nyt unohtaa puheet siitä, että likapyykki pestään talon sisäisesti. Näin sanoo journalistiikan professori Mikko Villi Jyväskylän yliopistosta.” ³ Kukahan tämän professorin palkan maksaa? että onko tieteen vai rahoittajan asialla.. kuten journalistin ohjeissa kehotetaan toimittajaa myös pohtimaan.

Sensuuri

Luin hiljattain sattumoisin kahvilan pöydässä olleesta lehdestä, että oikeustieteen tohtori Riku Neuvonen on luokitellut sensuurin neljään luokkaan (Miska Rantanen HS 7.3.):

1. Ennakkosensuuri,
2. Jälkikäteiset seuraamukset,
3. Hiljennysvaikutus ”(chilling effect) tapahtuu, kun seuraukset julkaisusta ovat niin epätoivottavia, että on helpompaa olla julkaisematta. Hiljennysvaikutuksia voi olla esimerkiksi tuntuvilla sakoilla, vankeustuomiolla tai ankarilla vahingonkorvauksilla – kuten myös toimittajiin ja asiantuntijoihin kohdistuvalla vihapuheella ja uhkailulla.” ja
4. Itsesensuuri on sensuurin muoto, jossa julkaisija itse päättää olla ilmaisematta tai julkaisematta…”

Päätelmä

Sivuamani JSN:n päätökset pääministerin tai hänen henkilönsä jupakassa ovat lukematta, lehtijuttujakin olen seurannut oikeastaan vain ohimennen, eikä aihe sinänsä ole aiheeni, ja nuo journalistin ohjeetkin tarkemmin, joten tämä postaus on oikeastaan vain maallikon pähkäilyä, jutun juurta.

Mutta, Jos journalisti antaa toimituksellisen vallan ulkopuoliselle, saattaisi se siis olla oikeustieteilijän hiljennysvaikutusta ja/tai itsesensuuria. Kun viranomainen on tuo ulkopuolinen vaikuttava tekijä, kysymyksessä voisi tietenkin olla myös ”oikea” sensuuri. Nuo luokitukset ovat vain tieteilijän näkemyksiä nekin, mutta valaisevia. Joskus aiemmin olen viitannut toisen oikeustieteilijän 1960 – 1970 -lukujen sananvapautta koskeneeseen väitöskirjaan, mistä voi lukea aiemmista postauksistani.

Porvarillinen media?

Päivän aiheeni piti kuitenkin olla tuo otsikon teesi – muuttuuko, tai onko JSN jo nyt, ”porvarillisen sanan neuvostoksi” kun lehtimaailma on entistä enemmän yksityisen liiketoiminnan hallinnassa?

Kirjoitin tästä kirjallisen kysymyksen 20.8.2014 tarkoituksenani jättää se silloin Kuopiossa vierailleella JSN:n edustajalle keskustelutilaisuudessa.

Se jäi esittämättä kahdesta syystä; ensiksikin, kuten mainitsin uutisoinnista ja keskustelusta pääasiassa esillä olleille Savon Sanomien silloiselle päätoimittajalle ja artikkelitoimittajalle lähettämässäni sähköpostissa – että valitettavasti en ehtinyt lähettää kysymystä heille valmisteltavaksi riittävän ajoissa (vasta mainittuna samana päivänä), ja toiseksi: olin lupautunut jo aiemmin toiseen (ministeritasoisen) vierailun yleisötapahtumaan yleisöksi (seurakuntavaalien valitsijayhdistyksen (sit.), yhteistyön merkeissä).

Kysymykseni on jäänyt askarruttamaan ja muhimaan, kun päivän lehdessä kerrottu JSN:n tiedotustilaisuuden panelistit olivat tunnistamiltani osiltaan ymmärtääkseni kutsutut (vain) porvarillisen lehdistön puolelta⁴. Yleisesti on tunnettu sanomalehtien kehitys nykypäivään, että ne ovat olleet puoluesidonnaisia ja yleensä ostettu ja yhdistyneet konserneihin tai rinkeihin – siis pääasiassa kapitalisoituneet. Parhain tarjous on voittanut kilpailun?

(Poliittisten lehtien katoaminen markkinoilta ei sinänsä ole JSN:n vika tai riippunut sen toiminnasta – aatteet ovat niistä itse luopuneet! Onhan media muuttunut vuosikymmenten saatossa muutenkin, kuten yhteiskunta ja politiikkakin).

Ajattelin, että esitän kysymykseni viimeistään sitten kun JSN on seuraavan kerran ansiokkaasti jalkautuneena kansan pariin vierailulla Kuopiossa. Kirjeitä oli ja on kopioituna jokaiselle keskustelijalle.

Niin, JSN

ymmärtääkseni tämä JSN korvaa lainsäädännöstä puuttuvan toiminnan ja on lehdistön itsensä sopima toimielin, minkä menettelyn olemme kansalaisina edustajiemme myötävaikutuksella pitkällisesti hyväksyneet.

Asiantuntijaelimet ovat sinänsä hyvä tapa hoitaa asioita kollegiaalisesti. Usein politiikassa näkee untuvikkojen, tai Kekkosen sanoin, diletanttien tekevän kömmähdyksiä, mihin luultavasti ammattilaiset eivät sortuisi – älykäs havaitsee sanottavan hyvissä ajoin, mihin viisas ei edes ryhtyisi, tai jotenkin näin sanotaan.

Odotan mielenkiinnolla kun poliitikot vapautuvat vaalikaranteenista – saadaan vaihtelua plogitarjontaan!

1) tämä kirjoitus on tarkoitettu luettavaksi ajallisesti keväällä 2028

2) http://www.jsn.fi/ContentFiles/6/Sisaltosivut/Journalistin_ohjeet_ja_liite.pdf .

3) http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Professori-kehottaa-Yle%C3%A4-toimimaan-entist%C3%A4-avoimemmin-yleis%C3%B6n-suuntaan/953551

4) http://www.savonsanomat.fi/paakirjoitukset/JSN-puolustaa-etiikkaa-ja-kaikkien-sananvapautta/504455