ajatteleeko susi sittenkin?

Lapsuuden elokuvista ja saduista tunnemme lukuisia ihmisen kaltaisesti ajattelevia eläimiä ja kokonaisia kansoja. Esimerkiksi Aku Ankka on tällainen hahmo. Olisiko Jack London mahdollisesti ollut ensimmäinen kirjailija joka inhimillisti suden?

Londonin tunnetuimpia romaaneja on Erämaan kutsu (1903), tarina Klondiken kultaryntäyksen aikana koiravaljakkoon joutuneesta koirasta. Erämaan susien ulvonta kutsui koiran mukaansa ja siitä tulikin susilauman johtaja. London kirjoitti susiaiheesta muitakin teoksia, joista eräät muistelen lapsuudessani jopa lukeneeni.

 

Koira oli lapsuudessani vahti ja metsästyksessä hyödynnetty kotieläin, Se. Nykyisin monen kuulee  puhuvan sisäkoirastaan ihmismäisesti Hän. Sadassa vuodessa on tapahtunut selkeä muutos roolien hahmottamisessa. Tähän on varmasti vaikuttanut suuri määrä eläinhahmoisia ihmisiä – satuja – siis elokuvien ja kirjojen tarinat. Kuinka oikeasti kävisi koiralle jos se kohtaisi susilauman? Susihavaintojen mukaan viime aikoina, koirat on syöty.

 

Havaitsin äskettäin, että esimerkiksi koiran nahkaa ei enää saa lain mukaan myydä, vaikka siitä ennenvanhaan valmistettiin koirakkaat, eli lämpimät rekirukkaset, joita hevosen ohjastaja talvella pakkasilla käytti. Susilakkeja sentään taitaa vielä olla karvahattuina saatavilla takavuosien tapaan – tosin kaupat ovat luopuneet turkislakkien ja turkistuotteitten myynnistä lähes kauttaaltaan, joten mene ja tiedä.

Nahkakenkiä sentään vielä myydään, jos kohta, kaikki taitavat olla jo ulkomailla valmistettuja nekin. (Mielensä pahoittajalla karvareuhka sentään on tuotemerkkinä entisaikojen muistoksi.)

 

Äskettäin tv:ssä esitettiin ohjelma Jack Londonista.

  • Hän kävi Lontoossa 1900-luvun alussa, mahdollisesti oleskeli siellä pitempäänkin.
  • Wikipediassa London yhdistetään Yhdysvalloissa vasemmistolaisiin ajatuksiin, joten on luontevaa , että  Lontoon East Endin slummeja kuvaava Kadotuksen kansa (1903) oli häneltä uraauurtava reportaasi köyhyydestä ja yhteiskuntaluokista yhdessä Euroopan vauraimmista maista.

Onhan Raamatussakin maininta siitä, että köyhät ovat aina keskellämme, joten – minnekäpä he (köyhät) olisivat hävinneet eri vuosisatoina tai eri kulttuureista – ainakaan eivät ole “kuolleet sukupuuttoon”?

Varallisuuserot saavat ihmiset ponnistelemaan enemmän – näin ainakin oletetaan.

Kuinka tuossa eläinmaailmassa lienee asian laita kun rahaa siellä ei liiku – susilaumassa on käsittääkseni muuten tarkka hierarkia – arvojärjestys heilläkin – että onko luonnon eläimillä köyhyyttä lainkaan.

Jätä kommentti

*