Direktiivit jyrää

Suomen historiaan perehtynyt naapuri postasi hyvin Suomen lähihistoriasta. Tahtoen korostaa hänen ansioistaan, laitoin juttuun peukun. Aiemmin olen todennut, että hyvän kirjan aineksia nuo tarinat.

Viimeisimmässä tarinassaan hän viittasi teemakuvallaan Venäjän valtakuntansa integroimispyrkimyksiin 1800-luvun lopulla – suomalaisten itsemääräämisoikeuksien kannalta sortovuosiin.

Muotoilin Edvard Iston Hyökkäys-maalausta, helmikuun manifestivuodelta 1899, miten nykyiset olosuhteemme nykyisin vastaavat noita aikoja, Miten unioni toimii nykyisin samassa roolissa kuin emämaa Venäjä aikoinaan – tämä vain jätetään huomioimatta. Ehkä esimerkiksi Itsenäisyyspuolue asiasta puhuu, kenties Perussuomalaisetkin, mutta muuten aiheesta vaietaan.

 

Itsenäisyyskäsityksemme ja kansana toimimisemme on muuttunut noista entisistä ajoista.

Pikku-uutisessa kerrottiin, että kansanedustaja Paavo  Väyrynen puuhaa hanketta toimittaa unionin jäsenyydestä äänestys. Jäsenyyttä kannatti suomalaisista muistaakseni noin kolmannes ja hieman vähemmän sitä kansanäänestyksessä vastusti – kun hiljainen enemmistö pysyi kotonaan. Olisi mukava tietää, moniko on unionin kannalla nykyään. Markkakin toisi lisää vakautta talouteemme.

vappuinen teemakuva palopuheeseen – lisätty näin jälkikäteen

Jäsenmaksu nousee – Exit hanke luonnon helmassa

Kommentit

  • Eino J. Pennanen

    Katsoitko jo NIMELLÄ -palstalta (SS 17.9.2019) Hyvää syntymäpäivää Suomi -pohdiskelun (avautuu vain lukijalle);
    17.9. on kulunut 209 vuotta Haminan rauhasta, missä nykyisen Suomen alueet liitettiin Napoleonin ja Aleksanteri I Tilsitissä sopimalla tavalla Venäjään.

    Ruotsi pakotettiin liittymään silloiseen Ranskan vallankumouksesta alkaneen tasavaltalaisliikkeen vastaiseen sotaan ja Napoleonin vallankeskittämisen jälkeiseen ja sitä estävään mannermaasulkujuttuihin erikoisella tavalla.

    Viimeinhän Englanti voitti (myös maalla) saavutettuaan meriherruuden kaikkialla, ja Venäjäkin oli voittajien puolella ja ratsasti sotajoukkoineen Pariisiin. Tätä aiemmin Napoleon oli yrittänyt vallata Venäjän kuten lähes kaiken muun Euroopan – päästen Moskovaan saakka ja joutuen palaamaan kylmää kyytiä sotajoukkojen lähes tyystin tuhouduttua tuolla retkellään.

    Kirjoittaja havainnollistaa eloisasti sitä, miten Suomi (valtiona) syntyi, kun Suomen suuriruhtinaskunnalle jäi oikeus säilyttää ruotsalainen lainsäädäntönsä, mitä vankasti myös teemakuvani viesti tuki ja vaali vielä vuosisadan loppupuolella.

  • plokkariukki

    Olin itse unioniin liittymisen kannalla silloin aikanaan, sinisilmäisenä. Nyt, ehkä vahingosta viistuneenako, painaisin ehdottomasti ei-nappulaa? Isompien ehdoilla mennään Euroopassa, mutta miltei mahdoton on irrotakaan tästä “helvetistä”. Katsotaan nyt miten brittien käy ja fundeerataan sitten uudelleen, sanoisi Koiviston Manu.

    • Eino J. Pennanen

      Kiitos kommentistasi!
      Jokainen mielipide on arvokas ja oikea.

      Vanha kansa sanoi, että ‘kaupan saa tehdä mutta ei katua’ – mutta, ehkä harkinta on paikallaan ja välitarkasteluhan kuuluu jokaiseen prosessiin (laatujärjestelmässä kuljetaan kehityspolulla). Ja muutenkin: Onhan päivän lehdessä erilaisista huijareistakin jälleen puhetta – olikohan otsakkeena lippuhuijaus?. Vastaavaa olen kuullut muualtakin – kovasti kannatti ja sitten kävi vastahankaan (saattaa toki olla kääntyneitä tai tottuneita vastustajiakin, ja onkin).

Jätä kommentti

*