ennee kiertee Puijonsarven nennee …

Mielenrauhaa

Onko sinun sielunmaisemasi metsä, järvi vai jokin muu? Onko metsä tärkeämpi tulonlähteenä vai maisemana?” Suomalaisten metsäsuhteesta kirjoitti uutispäällikkö Helka Shecter. 3.7.2017. Pohdinta palasi mieleeni äskeisen Lukijan Sanomien Puijo-keskustelun tiimoilta. Ehkä Puijo saadaan säilytettyä tuleville sukupolville – ehkä!

Lainaus: ”Me suomalaiset olemme metsäkansaa. Metsä on meille vieläkin läheinen ympäristö, vaikka emme siellä enää välttämättä osaakaan kulkea eksymättä, saati selvitä ilman hyviä varusteita. Useimmat meistä astelevat kuitenkin mielellään pienen matkaa metsäpolulla, ainakin kesäaikaan.” … (3.7. SS Nimellä)

Hiihtokeskus

Netistä silmäilin, että: ”Puijolla pidettiin vuonna 1887 Suomen ensimmäiset maastohiihtokilpailut ja Puijon talvikisojen historia alkaa vuodesta 1916, koululaiset ovat hiihtäneet kilpaa jo vuonna 1864, Suomen ensimmäinen kelkkamäki avattiin Puijolla vuonna 1913 vuonna 1892 tehtyä vanhaa tietä pitkin, 1934 Suomen ensimmäiset pujottelukisat ja Puijon laskettelurinne raivattiin vuonna 1938 ja vastakkaisella laidalla Antikkalan rinne 1958. Ensimmäinen hiihtohissi rakennettiin vuosina 1956–57.

Luonnonrauhaa

Tunnettua on, että Puijo on luonnonsuojelualue Kuopion kaupungin ruutukaavan reunalla. Kuopion sivuilla mainitaan, että ”Metsät ovat tärkeitä asumisviihtyvyyden, virkistäytymisen ja keskeisen kaupunkikuvan kannalta. Ne ovat myös suosittuja marjastus- ja sienestysmaastoja.

Puijon kohde koostuu vanhan kuusikon leimaamasta nykyisestä luonnonsuojelualueesta ja selänteen itärinteelle sijoittuvasta samoin kuusivaltaisesta lehtoalueesta.

Ely-keskuksen sivuilta havaitsin, että ”Boreaalinen vyöhyke eli pohjoinen havumetsävyöhyke eli taiga on kasvillisuusvyöhyke, jonka perustana on halki pohjoisen pallonpuoliskon ulottuva yhtenäinen havumetsäalue. Boreaalinen vyöhyke käsittää noin 15 prosenttia mantereiden pinta-alasta ja sen metsäalueet ovat maailman suurimmat – noin 15 miljoonaa neliökilometriä.

Jollakin Puijo-sivulla kerrotaan edelleen, että

  • ”Lehtoalueen kasvillisuus on mm. pinnanmuotojen vaihtelun vuoksi varsin monipuolista ja käsittää useita tuoreiden lehtojen sekä kosteiden saniaislehtojen ja suurruoholehtojen tyyppejä. Laajan lehtoalueen suojelullisesti arvokkaimmat osat ovat Satulanotkossa ja Antikkalanrinteessä.
  • Puijon lehdot ovat maakunnan suojelullisesti edustavin lehtoalue, missä kasvaa useita vaateliaita ja uhanalaisia lajeja. Lehtoalueella on merkitystä myös boreaalisten luonnonmetsien ja niiden eliölajiston suojelun kannalta.
  • Boreaaliset lehdot: 53 % Puijon luonnonsuojelualueesta.
  • Hakkuiden ohella boreaalisten metsien uhkia ovat muun muassa metsäautoteiden sekä muun infrastruktuurin rakentaminen, lisääntyvä kaivostoiminta ja kaasukenttien rakentaminen sekä ilmastonmuutos, joka aiheuttaa havumetsien vetäytymisen pohjoisemmaksi.

Poimintoja ely-keskuksen ja Wikipedian sivuilta

Suojelullisuutta

Eräässä mielipiteessä ehdotettiin, että uuden Antikkalan rinteen keinolumen tekemiseen voitaisiin käyttää pohjavettä järviveden sijaan.

Monissa maissa on keinokastelun jälkeen ilmennyt suolapitoisuutta, minkä jälkeen peltojen käytöstä on jouduttu luopumaan. Miten kävisi Puijolla?

Suomen Golfliiton sivuilla on neuvoja ratojen hoitajille.

    • ”Täysimittaisen golfkentän kastelu pohjavedellä edellyttää käytännössä aina vesioikeuden lupaa, koska vesioikeuden lupa tarvitaan, jos pohjavettä on tarkoitus ottaa yli 250 m3/vrk. Jos pohjavesiesiintymä on luokiteltu yhdyskuntien vedenhankintakäyttöön soveltuvaksi, luvan saanti saattaa eri syistä hankaloitua.
    • Pohjaveden käyttöä kasteluun saattaa hankaloittaa sen laatu.
    • Varsin usein pohjavesi sisältää runsaasti veteen liuennutta rautaa, joka saostuessaan saattaa aiheuttaa putkien tai suuttimien tukkeutumista.
    • Pohjaveden pH voi olla kasteluun sopimaton, jolloin on syytä happamuuden säätöön käytön yhteydessä.
    • Varsinkin rannikkoalueilla pohjaveden syövyttävyyttä saattaa lisätä korkea alunasuolapitoisuus.
    • Pohjaveden sisältämä suola voi vaikuttaa haitallisesti myös ruohon kasvuun. Suomen Golfliitto -sivuilta.

Runoutta puijo-sivustolta:

Ken Puijon on polkuja käynyt

sydän alttiina kuunnellen

hän on kuullut ja kuulee aina

tämän laulun onnellisen:

Isänmaatamme polvesta polveen

yli vaarain ja vastusten vie

joka illasta aamun koittoon

yhä kirkkaampi toivon tie.

puijon verkkosivu / Unto Eskelinen

Viänänen:

Ja hengen silmillä sillonj näen

minä Kuopijon kuppeella Puijom mäen,

ja monesti muistelin sillonj,

miten kaaniisti Kallavesj kimalteloo,

ku hiljaesin kesä-illonj

sitä Puijon tornista kahteloo.

Harvoin tuota tulee Puijolla käytyä, mutta maiseman näkee lähes päivittäin – ikkuna kun on Puijolle ja kadulla silmä on tottunut. Myös Antikkala on ollut vuosikymmeniä päivittäisen silmäilyn alla työmatkalla. Hiihtohissiin on sinänsä tottunut, mutta kovin ankea mäki on kesäisin – kohtuullisen kapea Kasurilaan tai Tahkoon verrattuna. Rinteiden paljaus on lumettomana aikana erittäin pahaa katsottavaa – ja tätä aikaahan meillä on suuri osa vuodesta, ellei lähes suurin osa.

Meillä kuopiolaisilla on varaa säilyttää Puijo luonnontilaisena. Eikö vain?