Heinolassa häpäistään punaisten hautoja?

sankaripuiston rauhaa

Suomen loisongelma ratkesi 1860-luvun nälkävuosina itsestään – köyhät kuolivat nälkään ja sen johtamiin tauteihin – paleltuivat teiden varsille vaelluksillaan. Toisen kerran vuosisadan alussa pohdittu loisongelma kärjistyi köyhien kapinassa kansalaissodassa 1918. Nyt Heinolan teollisuusalueella oleva punaisten hauta (tarvitaan tehtailijoille rakennusmaaksi) aiotaan avata ja teloitetut tai kaatuneet siirtää kirkkomaahan.

Forssan 1904 kokouksessa päätettiin erottaa kirkko ja valtio sosialidemokratiassa toisistaan. Sama suositus on myöhemmin myös Euroopan neuvostolta jäsenmailleen.

Punaiset taistelivat köyhälistön ja sosialismin oppien puolesta – radikaaleimmat heistä tarttuivat aseisiin ja saivat vaikutteita suoraan Stalinilta kun hän komissaarina vieraili silloisessa Venäjän alusmaassa poliittisissa tilaisuuksissa.

Tuntuu siis vainajien, aatteensa puolesta kaatuneitten, häpäisyltä siirtää heidät vastustajiensa ja mahdollisten teloittajiensa aatteen kyllästämään uuteen hautapaikkaan. Toinen häpäisypohdintaa aiheuttava seikka on yleensäkin hautarauha – Estoniaa tai Titanicia  ei nosteta hautarauhan vuoksi jne., ja kolmantena näyttää jälleen toistuvan pääomapiirien edun mukainen ratkaisu; hauta-alue on teollisuusalueen keskellä, joten se tuottaa paremmin rakennettuna. Arvio lienee oikean suuntainen?

Punaisten hautausmaa ja Hautamerkki on hyvä säilyttää Heinolassakin silmien alla            liikepaikalla muistona menneistä. Se muistuttaa patruunoita työväen hyvästä kohtelusta ja toimii hoidettuna myös viheralueena ja puistona, joita teollisuusalueilla ja kaupunkikeskustoissa ei koskaan ole liikaa.

Loisiksi kutsuttiin kodittomia. Erityisesti ongelma ilmeni Itä-Suomessa ja valkoisen armeijan kokoontumispaikalla Vaasan seudulla sitä oli vähän – mikä vaikuttikin valkoisten ryhmittymisalueen valintaan – isäntämiehistä koostuva tukialue oli edullinen ja suojaisa-

Nilsiän vanhalla hautausmaalla – puistossa – on pitäjässä nälkään 1800-luvulla kuolleille tuntemattomille vainajille muistokivi. Olkoon Heinolan punaisten hauta tällainen muistopaikka – mille olisi         kiitosta tuottavana erinomaista rakentaa – tuntemattoman sotilaan haudan tapaan – ikuinen tuli.

 

Kommentit

  • Tasa-arvon puolesta

    Kiitos tästä kirjoituksesta ja huomiosta hautarauhan kunnioittamiseksi.

    • Eino J. Pennanen

      kiitos lukijalle kommentista
      – ajattelin asiaa ensin aatehistorian kannalta – ja että oikeastaan aika on jo ajanut asian ohi
      – asialle löytynee kunnioittavia kommentteja myös alueuutisen esittämän aikeen kannalta

  • rauhaisa leposija

    Kyllä minä kunnioittaisin sukulaisteni muistoa mieluummin rauhallisessa ympäristössä kuin meluisalla tehdasalueella. On haudattujen suurempaa kunnioittamista suoda heille rauhaisa viimeinen leposija. Kuolleiden haudan käyttäminen poliittisiin tarkoitusperiin kirjoittajan esittämällä merkkinä- piikkinä nykyisten porvarien lihassa- vaikkakin, että ovat kuolleet aatteensa puolesta, on kyseenalaista. Eipä ole kukaan nostanut hautarauhaa esille ja vastustanut siihen vedoten Venäjän puolelle rintamalle jääneiden jäänteiden tuomista Suomeen haudattavaksi uudelleen. Aivan samanlaista häpäisyä sekin on. Ja tehdäänhän joitakin kymmeniä hautapaikan siirtoja muutenkin vuosittain.

    • Eino J. Pennanen

      Kiitos oikeansuuntaisesta näkemyksestä
      Korpea hautapaikka varmaankin on ollut 100 vuotta sitten, voisi olettaa.

      Totta: Talvi- ja jatkosodan sankarivainajat todella pyrittiin tuomaan kotiin, eikä jättämään monen armeijan tapaan kentälle. Tuolloin tosin taisteltiin KODIN – USKONNON ja ISÄNMAAN puolesta.

      Ensimmäisessä kohdassa perustelin maallikkona sisällissodan punaisten ideologiaa, että sosialistit eivät taistelleet uskonnon vuoksi (sosialisteista myöhemmin irrottautuneet kommunistit ajoivat pikemminkin vapautusta valtion uskonnosta v. 1904 päätöksen mukaisesti, mikä lienee sinänsä kirjallisuutta silmitellen ollut monelle sivuseikka paremman talousolon ja tulevaisuuden toivon odotuksen rinnalla).
      En ole käynyt Heinolassa po. hautapaikalla, mutta moni kalmisto on nykyisin liikenneväylien äärellä, enkä näkisi sen olevan häiriö viimeiselle leposijalle. Hautausmaat ovat Suomen kauneimpia puistoja, joten tuo rauhallisuus todella monella paikkakunnalla toteutuukin.
      (Saattaa toki olla myös niin, kuten rauhaisa leposija saattaa tietääkin, että punaisista useat ovat saattaneet kuulua kirkkoon tuon ajan tavan tai velvoitteen mukaan, että viimeisen leposijan saaminen ”siunatussa mullassa” olisi ollut vainajan itsensä hyväksymä elinaikanaan).

  • rauhaisa leposija

    Vielä tänä kesänäkin laskettiin uuteen hautaan yli 70 vuotta sitten nykyisellä Venäjällä haudattuja sotilaita. Eipä siis heidän maallisten jäännösten siirtäminen ole lainkaan aiheuttanut puhetta heidän hautarauhan rikkomisesta.

    • Eino J. Pennanen

      Kiitos oikeansuuntaisesta näkemyksestä
      Viittaan mitä aiemmin jo pohdiskelimme – Talvisota ja Vapaussota olivat eri sodat ja eri perustein.

      Olemme varmasti Suomessa samaa mieltä että kohtelemme vainajia kunnioittavasti.Eli että on totta ja jälkipolvet ovat Isänmaalle kiitollisia siitä että Talvi- ja jatkosodan sankarivainajat todella pyrittiin tuomaan kotiin, eikä jättämään monen armeijan tapaan kentälle.

      Koska kommunistit oli vangittu ja liike kielletty, Talvi- ja Jatkosotien sotaväki oli uskonnollista, ehkä enemmän kuin nykyisin. Tuolloin taisteltiin KODIN – USKONNON ja ISÄNMAAN puolesta. … Sisällissodassa 1918 puolestaan taisteltiin yhteiskuntamuodosta, sosialistisesta (kommunistisesta) vastaan sanottakoon porvarillinen – punaiset eivät tunnustaneet samoja arvoja kuin valkoiset.

      Muistamme lukeneemme, että sosialismin oppi-isä Marx lienee sanonut, että uskonto on oopiumia kansalle – siis tarpeeton tykkänään. Pohdiskelin oikeastaan sitä, tahtoisiko luterilainen tulla haudatuksi ”toisuskovaisten tai vääräuskovaisten” hautausmaahan? … ja lisäksi mukana on tuo taloudellisen hyödyn epäily, että hautapaikka tahdottaisiin oikeasti muuhun käyttöön. Kannattaa tietysti pohtia sitäkin, että Suomesta ”siivotaan” kaikki kansalaissodan muistomerkit – ainakin punaisista muistuttavat …

      mutta omaisten ja heinolalaisten asiahan tämä on, tai on ollut. Ilmeisesti punaiset eivät kelvanneet kirkkomaahan noina kapinan jälkiaikoina, joten mukavahan se on että ajatukset ovat liestyneet 100 vuoden aikana (mutta viittaan taas tuohon ”siivoamiskohtaan”, kun yleisellä hautausmaalla vainajat sulautuvat muuhun joukkoon ja vakaumuksensa puolesta kaatuneitten hautamuisto – ja merkki – häipyvät.

      Tahtonemme kuitenkin muistaa nuo ajat – mahdollisimman todellisesti – ja mahdollisimman neutraalistikin. Kiitos ajatuksestasi – lämmin ja osaaottava tarkoitus kaikin puolin.

  • plokkatiukki

    Eino otti mielenkiintoisen asian puheeksi. En ota kantaa juuri tähän kyseiseen hautapaikan siirtoon ja mahdolliseen hautarauhan rikkomiseen, mutta asia on itseänikin vaivannut monesti entisessä työssäni seurakunnassa. Ehkä eniten tämä tuli esille Vanhan kirkkomme remontin yhteydessä, kun kirkon pohjaa kaivettiin tuuletuksen parantamiseksi ja perustusten parempaan kuntoon saattamiseksi. Kyse on siis 1752 rakennetusta kirkosta ja aina 1840-luvulle saakka kirkon alle haudattiin väkeä. Lähimpänä pintaa olleet vainajat olivat vain ohuen multakerroksen alla ja juuri tästä syystä, siis mm. haju- ja terveyshaittojen takia kyseinen hautaamistapa sitten kiellettiin. Hautapaikasta jopa maksettiin ja yleensä kirkon alle päätyivätkin varakkaammat ihmiset, rahvas haudattiin ulos, kirkkoaidan ulkopuolellekin. Mitä enempi maksoi, sitä lähemmäs alttaria sai viimeisen leposijansa, tai näin siis kuviteltiin. Nyt kaivun yhteydessä esiin tulleet vainajat, siis luut siirrettiin läheiselle hautausmaalle. Samaa tapahtuu hautojen uudelleen käyttöönoton yhteydessä joka hautausmaalla, laki sallii tällä hetkellä muistaakseni 20 vuoden päästä samaan paikkaan uudelleen hautauksen, toki luut jäävät edelleen paikkaan edelleen. Aika muuttuu tavat ja konstit sen mukana, polttohautaus, ei sekään kauan ole meillä ollut mahdollista, nyt jo suurimmalle osalle tosiasia.

    • Eino J. Pennanen

      sama teksti kuin toisaalla
      poistettaneen jos näin on epähuomiossa sattunut

      • Ari Niemeläinen

        Niinpä tuli kun toisessa hieman korjasin sanamuotoa, itse en pystyne poistamaan?

  • plokkatiukki

    Eino otti mielenkiintoisen asian puheeksi. En ota kantaa juuri tähän kyseiseen hautapaikan siirtoon ja mahdolliseen hautarauhan rikkomiseen, mutta asia on itseänikin vaivannut monesti entisessä työssäni seurakunnassa. Ehkä eniten tämä tuli esille Vanhan kirkkomme remontin yhteydessä, kun kirkon pohjaa kaivettiin tuuletuksen parantamiseksi ja perustusten parempaan kuntoon saattamiseksi. Kyse on siis 1752 rakennetusta kirkosta ja aina 1840-luvulle saakka kirkon alle haudattiin väkeä. Lähimpänä pintaa olleet vainajat olivat vain ohuen multakerroksen alla ja juuri tästä syystä, siis mm. haju- ja terveyshaittojen takia kyseinen hautaamistapa sitten kiellettiin. Hautapaikasta jopa maksettiin ja yleensä kirkon alle päätyivätkin varakkaammat ihmiset, rahvas haudattiin ulos, kirkkoaidan ulkopuolellekin. Mitä enempi maksoi, sitä lähemmäs alttaria sai viimeisen leposijansa, tai näin siis kuviteltiin. Nyt kaivun yhteydessä esiin tulleet vainajat, siis luut siirrettiin läheiselle hautausmaalle. Samaa ”peuhaamista” tapahtuu hautojen uudelleen käyttöönoton yhteydessä joka hautausmaalla, laki sallii tällä hetkellä muistaakseni 20 vuoden päästä samaan paikkaan uudelleen hautauksen, toki luut jäävät paikalleen samaan hautapaikkaan. Aika muuttuu tavat ja konstit sen mukana, polttohautaus, ei sekään kauan ole meillä ollut mahdollista, nyt jo suurimmalle osalle tosiasia.

    • Eino J. Pennanen

      Kiitos oikeansuuntaisesta kommentista
      Kirkkoon tarvittiin mukaan tuoksukimppuja hajun peittämiseen. Uskomuksissa oli myös vainajille vietyjä tervehdyksiä ja oletuksia heidän pidoistaan …
      Niin se vain tuo aika muuttuu ja uskomuksetkin. Juutalaiset aikoinaan keräsivät luut talteen haudasta maatumisen jälkeen pikkuarkkuun ja eräät munkkijärjestöt ilmeisesti vielä nykyäänkin. Väestömäärän kasvettua on luonnollista lyhentää hautapaikka-aikaa ja käyttää muitakin menetelmiä – ajatellaanpa vain, että egyptiläisten tapa muumioida vainajat täyttäisi maan kalmoilla – näitä muistoja olisi nykyisin jo mijardeja.

  • ei ollu suvussa puninkeja

    Eipä silloin saanut punaisia edes haudata siunattuun maahan( ei ainakaan kaikissa seurakunnissa, tuskin Vierumäelläkään, kun tuonne on haudattu). Mites se ääni nyt on kellossa muuttunut? Ai niin haudat olis hyvä jyrätä ja tehdä niidenkin päälle lautataapeli tai joku halli.

    • Eino J. Pennanen

      Kiitos oikeansuuntaisesta kommentista
      tottapa hyvinkin, että punaiset eivät kelvanneet kirkkomaahan, luterilaisuudestahan tässä puhutaan, kuinka lienee ollut Karjalassa, missä nykyinen ortodoksisuus oli enemmistönä? Eipä silti, muistaakseni kirkkomaan ulkopuolelle jouduttiin hautaamaan aikoinaan myös itse henkensä riistäneet, ainakin vanhat ihmiset näin lapsuudessani kertoivat. Käsitykset muuttuvat ajan saatossa, sillä eihän avioliitosta eronneita vihitty takavuosina kirkollisesti uudelleen – vasta äskettäin, ja nyt puhutaan jo ns. epätyypillisten avioliittojen siunaamisesta tai vihkimisestä (luterilaisuuden sisällä pohdiskelen edelleen).
      Tämä postaus liittyy 1930-luvun loppupuolelle jatkuneeseen käsitykseen siitä, että joukkohaudat olivat sosialisteille hautausmaita, joihin ei tullut kajota – silmäilin kirjoituksia joissa oli käytetty juuri tuota hautojen häpäisytermiä (nettipalstoilta luin, että oikeaoppiset sosialistit, demarit, liputtivat Helsingin Työväentalon lipputangossa Suomenlipulla vasta jossakin 1938 vuoden paikkeilla). Mutta ratkaiskoot heinolalaiset, sukulaiset, museoväki, perinneyhdistykset, poliitikot ym. hautapaikan 2valtaamisen liiketoiminnan käyttöön”, mitä ’ei ollut suvussa punikeja! arvelee, ja tuon arvokkaan kohtelun määrämuodot –

      KIITOS LUKIJOILLENI MIELENKIINNOSTA – oikea vastaus on katsomuskannasta riippuvainen – ehkäpä suomalainen konsensus!

Kommentointi on suljettu.