Harvoilla ihmisillä muistin hyvyys lienee ongelma.
Eräissä elokuvissa tällaisia ’sademiehiä’ on (amerikkalainen elokuva). Luin joskus henkilöstä, jolle neuvottiin unohtamistekniikkana kirjoittaa unohdettavat asiat – hän kun muisti ’kaiken’. Kukapa ei olisi haaveillut siitä, että voisi muistaa koko puhelinluettelon ulkoa. No, puhelinluetteloita ei enää julkaista, mutta se oli verkkoalueen luettelo kaikista puhelinliittymän haltijoista entisaikaan. taisipa olla tuumaa paksu Savossa ja riittikö Helsingin seudulla edes kaksi, ja präntti oli pientä ja riviväli tiheä.
Muutakin muistettavaa tietenkin olisi, ja tärkeämpääkin kun puhelinluettelo, ja hakupalvelut on kehitetty juuri sen vuoksi, että tieto löytyy silloin kun sitä tarvitsee, ja oikeamuotoisena. Saa oikeata tietoa. Ihmisen muisti vääristelee muistikuvia ja yhdistelee tietojaan. Näin sanotaan. Ymmärryksestä ja aiemmista kokemuksista lienee riippuvainen. Muisti on siis huono muistamaan. Kaiketi se on ihmismielen ominaisuus, mikä karsii turhaa tietoa ja säilyttää elämässä tärkeintä. Kaiketi.
Muisti on kyky tallentaa ja palauttaa mieleen menneitä kokemuksia. Ihmisen muisti jaetaan sensoriseen muistiin, lyhytkestoiseen työmuistiin ja pitkäaikaiseen säilömuistiin. Muistin häiriöt tunnetaan yhteisnimellä amnesia. Muistia ihmisen mielen ominaisuutena tutkivat kognitiivinen psykologia, rememologia ja kognitiotiede. … Univaje ja dementia heikentävät muistia.
Poimin tuon lainauksen wikipediasta. Kenen kirjoitusta lienee, kun tuolla muistisivustolla oli runsaasti lähdeteoksia viitteenä.
Luin joskus jostakin sen, että
maallikkona muistellen, muisti on kuin aita, missä on aidanseipäät ja itse aitarakenne – lanka tai vaikkapa laudat. Muistista palautuu parhaiten tiettyjä aidanseipäitä, eli jokin isohko asia, ja tämän jälkeen palautuvat mieleen tämän asian ympärille liittyvät pienemmät seikat – vaikkapa keskustelut markkinoilla, kun ensin on muistanut Kuopion tammimarkkinat vuonna 2001.
(No kukapa ne muistaisi, 2001 talvimarkkinat, kun on elomarkkinat ja muitakin markkinoita?, ja jos on käynyt markkinoilla vaikkapa 20 kertaa. – – Ehkä kauppias, joka teki silloin myyntiennätyksensä, tai asiakas, joka osti markkinoilta uudet sukset tai lapaset, jotka on tallessa hyväkuntoisina vieläkin – – ehkä.
Maallikko on oppinut, että ihmisen muisti muistaa 7 kertaa paremmin hyvät asiat –
eli unohdamme mieluusti vaikeat ja huonot asiat. Muistettavat asiat on siis pyrittävä pukemaan mukavaan muotoon. Ehkäpä niin. Ja sitten sitä muistettavaa taas olisi taakaksi asti. Ja mikä asia se kenellekin sitten on mukava? Motivaatio tulisi olla korkealla niin koulussa kuin töissäkin. Niinikään luin jostakin, että nuorempana oppii asioita ikään kuin ulkoa (alle 11 vuotiaana), ja vanhempana tarvitaan pähkäilyä, looginen päättely kenties, jotta asiat oppisi, ja muistaisi siis. Saattaapa olla niinkin.
Elämme vanhemmiksi kuin viidakossa alkuaikoina,
ihminen rapistuu vuosien saatossa ikääntyessään. Muistikin. Tulee sairauksia, joita ei ennen koettu kun leijona söi jo nuorena, tai naapuriheimo tappoi sodassa taikka ruuakseen. Vanhuuteenkin on siis opeteltava ja sopeuduttava. Niin kunnon rapistumiseen kuin muistinkin. Lehdestä luin, että nyt on muistiviikko.
Arja Hakala
Tää blogiosio on hauskaa luettavaa sikälikin, kun voipi muistella mitä kaikkea numerotietoa sitä muisti helposti.
Esim. Syntymäajat, postinumerot, puhelinnumerot, tilanumerot, hakuteokset, kaupungit, läänit, kunnat jne.
Sillä tavoin on helppo hahmottaa missä päin Suomea kukin paikka on, kun on näitä muistisääntöjä.
Nykyisin useampi asia on kirjattava kalenteriin, ettei unohdu toteuttaa.
Oma-aloitteisuus on tallella, että muistaa lähteä ja mennä minne on sovittu.
Toisaalla …
Geronin esille laittaman taulukon mukaan muistisairautta ei ole käsillä 20 vuoteen. Ellei yks kaks yllätä.
Eino J. (maallikkona)
kiitos havainnoistasi.
Kalenteri pakkasi täyttymään ainakin nuorempana, töissä kun oli ehkä nykyistä enemmän tapaamisia ja muita menoja. Lisäisisin rutinoitumisen tuohon muistiin tallentumissääntöjen joukkoon. Voi se samankaltaisuus tietysti edistää huonomuistisuuttakin tahattomasti, jos ei ole merkinnyt poikkeavien päivien muutoksia ylös kalenteriinsa. Toisaalta, jos on vain muutama erikoisempi meno tai tapahtuma, ne muistaa väriläiskinä kuten odottaisi joulua …
Ehkä entisaikaan opeteltiin enemmän ulkomuistiin noita sääntöjä tai muistikikkoja? että esimerkiksi: Oulun Siika Pyhä Kala … Pohjanmaan jokien nimiä kun muistelee. Myös opettajillani oli ’peukalosääntöjä’ kaavojen ohessa, mitkä nekin jäivät usein mieleen asioiden kokoluokkaa ilman laskukoneita hahmoteltaessa jne.