Arvoisa unionin komissaari.
Kirjoitan Teidän ylhäisyydellenne ensimmäistä kertaa.
Joulunseudun uutisissa kerrottiin, että unioni ryhtyy keräämään jäsenvaltioiltaan ruokahävikkitietoja lähitulevaisuudessa. Lomaketta tälle tiedolle ei vielä ole, mutta kiinteistöyhtiö, tai paikallinen Jätekukko kenties, on tuonut pihan laitaan biojätteen keräyslaatikon. On se ollut siinä jo useita vuosia, joten se ei sinänsä liity juuri tähän kirjeeseen. Kuinka paljon hävikkiä taloyhtiössämme biojäteastiaan kertyy, ei ole tiedossani. Ymmärtääkseni astiaan kerätään myös pihanhoidon jätteitä, kuten syksyisiä puiden lehtiä ja ehkä kesän aikana myös leikattua nurmea. Että vähentäkää ne sitten ruokahävikistä lomakkeessanne. Viivakoodikeräily ja vaaka olisivat ehkä hyvä lisä biojäteastian viereen tilastointia varten.
Niin, palaan asiaan tuon selvitykseni jälkeen. Joulun jälkipäivänä tarkastelin jääkaappiani, ja havaitsin ruokia jääneen tähteeksi. Päivän lehdessä oli ennen joulua laaja selostus roomalaisten ajoilta periytyvän saturnalian vietosta, että nuo tavat ovat paljolti samat kuin länsimaisen kristillisen joulun viettotavat meillä Suomessa. Silloin uhrattiin jumalille porsas, kellä siihen oli varaa, kerrotaan historiasta.
Uhrasin rahaa ja ostin kaupasta ilmeisen viimeisestä kinkkuläjästä yhden pikkukinkun. Oli hyvin pakattu tyhjiöön ja muovikääreeseen. Nahkapuoli oli näkyvissä mutta kinkku oli muuten hyvin peitetty se kinkun alapuoli, raavaslihaa ei siis näkynyt tai muutakaan. Tekstiä oli runsaasti mutta lukulasit eivät olleet saatavilla, joten arvailin vain. Epäilin kyllä kaupassa jo, että vaikuttaa kovin läskiseltä. Tätä aiemmin olin tietenkin käynyt lihatiskiltä kysymässä myyjältä, olisiko heillä palana irtomyynnissä tuota perinteistä harmaasuolattua joulukinkkua. Ei ollut enää jäljellä, kun olin liikkeellä tapojeni vastaisesti hieman myöhässä, tai kuten itselleni selitin, toiset olivat ehtineet ensin. Jouduin siis ostamaan uhrirahoillani sitä mitä oli jäljellä.
Kotiin ehdittyäni halkaisin tai katkaisin kinkun kahtia terävimmällä lihaveitselläni. Kuten arvelinkin, läskikerros pintanahkan alla oli hieman liioitellen ja mittaamatta varmaankin tuuman vahvuinen. Kasersin veitsellä pienen siivun lihaisimmasta kinkun osasta. Rustolta vaikuttavaa oli keskellä, ja maistettuani kinkku oli jäänyt vetiseksi ja sitkeäksi ja rasvaiseltakin se vaikutti. Ei kuitenkaan ollut liian suolaista, kuten eräät valmisruoat tuppaavat joskus olemaan, minkä luen kinkkufirman eduksi vastaisuudessa.
Lehmistä ja etenkin muistelen sanotun hevosesta, että sitkeän lihan tapauksessa sen sanotaan kuolleen veto päällä aidanrakoon. Ehkä noita runsaita sota-aikojen rintamamiesten sanontoja on jäänyt kirjallisuudesta muistiin, tai sitten isot pojat ovat näin pikkupojalle lapsuudessani kertoneet, en nyt tarkemmin muista. Kuinka lienee noin sitkeähköksi sianlihakinkkuna myyty pala jäänyt? Ehkä se oli epäkypsää, siis raakaa.
Lapsuudesta muistan, että raakaa lihaa, siis epäkypsää, ei tullut syödä vatsataudin vaaran vuoksi. Saattoi varoitus koskea myös juuri teurastettua lihaa – olisiko siinä voinut entisaikaan olla esimerkiksi suolistosta peräisin olleita aineksia, siis epäpuhtauksia, joihin oli sairastuttu tarinoissa elävällä tavalla, en tietenkään tiedä kun itse en muista moista kokeneeni. Tirripaistia kyllä kotona tehtiin sian teurastuksen ja kalttauksen jälkeen, mutta kuten tuo paisti-sana kertoo, se oli paistettua. Veripalttuakin oli, mutta siitä toiste, ja alatoopista.
Tähteeksi jäi jouluruoista siis ainakin tuo kinkku likipitäen kokonaan. Kypsensin sitä ja vuolin rohkeasti terävimmällä veitsellä hieman joulupäivällisellä lämmitettyjen laatikkojen alle hautumaan. Läskiä kasersin kevyitä siivuja laatikkojen päälle kuivumisen estämiseksi. Sekään ei siis jäänyt tyystin hukkaan, mutta enin osa kuitenkin.
Lämmitin valmislaatikot uunissa miedossa lämmössä. Hävikiksi niitä laatikon tähteitä ei vielä voine sanoa, koskapa ne tähteet voi laittaa keittoon tai ehkä laatikkoruoan sekaan. – Televisiokokki Jamie Oliver teki jouluruokien tähteistä mitä erilaisimpia herkkuja juuri äsken tätä kirjoittaessani. Aion siis kokeilla. Laitan muutaman kinkkunokareen kattilaan ja keitän sitä tovin. Lisään esimerkiksi perunat, porkkanat ja vastaavat ainekset keitokseen tuon kinkkulihan pehmittelyn jälkeen. Muhennos siitä kaiketi kehkeytyy. Pakasteherneistä saa kohtalaisesti väriäkin, ja porkkanoista, muutenhan väri on eri laatikoista keräillyn tähteen jälkeen kaiketi ruskean harmaata.
Tämä kirje on siis ennakkoilmoitus hävikistä, mutta tietenkin myös ilmoitus että tähteitä jäi ja ehkä jää laskiämpäriinkin heitettäväksi, taikka että tuli ostettua liikaa ruokaa pyhien varalle. Muistinko jo mainita, että myös jouluaaton puuroa jäi tähteeksi. Lisäsin sitä hieman joulupäivän laatikkoruokien joukkoon ja hyvälle sekin osa maistui. Niin, ja rosolli jäi syömättä tai unohtui sitten jo tapaninpäivänä nostaa avattu rasia pöytään, ja se kermapurkin kaltainen rasvaseos myös, mitä rosollin kanssa tarjotaan tavallisimmin. Perinteistä voileipäjuustoakin kuivahti pieni pala, mutta senkin voi lisätä siihen muhennokseen melko varmasti.
Ehkä voisitte laatia siellä joulukinkkudirektiivin, jotta kinkut olisivat vähemmän silavaisia ja kypsiksi paistettuja, tai että kinkuksi valikoituja sikoja tarkkailtaisiin paremmin, etteivät vain olisi teurastetut vetopäällä, jäykkinä ja lihakset hapoilla, kun kinkun syöminen on vähemmän juhlavaa pikkukinkkuina lihoja ostettaessa kuin mitä lapsuudesta ja takavuosilta muistan. Lienen joskus tutuille kertonut siitä, kun ammoin päätin syödä joululounaalla brittiläisittäin kalkkunaa. Se oli olemukseltaan kuin olisi pahvia syönyt. Hävikiksi se taisi silloin joutua, mutta rikos on jo vanhentunut, kuten on tapana sanoa, jos silloisille toimenpiteille jälkikäteen voisi edes paheksuntaa kohdistaa, Suomi kun ei vielä tuolloin ollut unionin taikka sitä edeltäneen hiili- ja teräsyhteisön jäsen, ja muutenkin.
Voinette tarkentaa, mutta ilmaissanakirjaan otetun tiedon mukaan Maailman ruokahävikillä voitaisiin ruokkia arviolta jopa kaksi miljardia ihmistä. Tieto on linkitetty Ruokahävikki Suomessa ja maailmalla -kirjoitukseen Wikipedian sivuilla. Maailmalla hävikkiä kertyy ruoantuotannossa, koko ketjussa siis, saman lähteen mukaan kolmasosa, eli 1300 miljoonaa tonnia, mistä Suomessa noin 450 miljoonaa kiloa eli noin 80 kiloa jokaista asukasta kohti! Pari kiloa taisi loppupeleissä kertyä osalleni tässä joulun pyhien aikana.
Omenan kuoret ja siemenkodat sisältyvät lukuun. Kahvin poroja ei tänä jouluna kertynyt kun käytin murukahvia, siis sellaista pikakahvia. Saattaa tuo hävikki olla keskiarvona kohdallani liian suuri, mutta olkoon kun kirjanpitoakaan ei ole tullut pidettyä. Ruoka on tosin kallista, ja esimerkiksi riisin ja banaanien hinta ja muistaakseni kahvinkin hinta kallistuivat silloin kun Suomi liittyi nykyiseen unioniin – Ranskalla taitaa olla siirtomaa-ajoiltaan peräisin olevia tiluksia, joilla kitukasvuista riisiä ja banaaneja kasvatetaan, se kituriisi lienee sittenkin Italiassa, mutta ehkä muissakin unionin maissa on jokunen auranala? Jäi tuo tuotteitten kallistuminen elävästi vain mieleen, kun Suomen pitäisi tehdä Brexitit hyvissä ajoin.
Voikaa hyvin. Laitan tähteet mitä jää bioastiaan, enkä tee pakettia niistä sinne Teille todisteeksi.
– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –
teemakuvaksi vaihdettu ’se’ hävikkikuva
