Ihanat sadepäivät!

Joskus on sattunut kävelemään sateessa, missä tuuli lyö vedet lähes vaakasuoraan silmille. Tuolloin tarvitaan hyvä sadeasu, puku, viitta tai sadetakki ja kunnon kalossit ja Sherlock Holmesin mallinen lakki, mikä estää veden tippumisen kauluksen alle.

Kokemusta on, että tuulisella sadesäällä sateenvarjosta on oikeastaan vain haittaa, tuuli riepottelee ja purjeen tapaan se lisää ponnistelua erityisesti vastatuuleen käveltäessä, ja yleensä se hajoaa.

Alkuperäisissä Sherlock Holmes -tarinoissa ei erityisesti mainittu Holmesin käyttäneen deerstalker-hattua, joka yleensä liitetään hänen tunnusmerkeikseen. Metsästäjänhattu on peräisin kertomusten kuvituksista, ensimmäisen kerran tarinasta Laakson arvoitus. [ Wikipediassa, lähde 26 Smith, Daniel: The Sherlock Holmes Companion: An Elementary Guide. Aurum, 2009. sivu 38]

Niinpä;

metsässä liikuttaessa etu- ja takalippa suojaavat roskien varisemiselta kauluksen alle ja kasvoille? Lisäksi hattu muistuttaa brittien imperiumin hellekypärää ja Lontoon katupoliisin kypärääkin. Wikipediasta vielä:

  • Hellekypärä on kevyt, korkista tai sola-kasvin huokoisesta ytimestä valmistettu, kankaalla päällystetty, auringolta suojaava hattu.
  • Ennen hellekypärää käyttivät länsimaalaiset tropiikissa, mutta nykyään sitä käytetään yleisimmin Vietnamissa.
  • Hellekypärän esimuotoja on käytetty jo 1840, mutta suuren suosion se saavutti vuoden 1870 paikkeilla, kun eurooppalaiset sotilaat ottivat sen käyttöön trooppisissa siirtomaissa.

Sadepäivät olivat lapsena ja kouluvuosien kesinä, mukavia koska niinä päivinä oli tavallaan vapaata töistä. Heinäpellolla saattoi työskennellä oikeastaan vain poutapäivinä. Sadepäivinä saattoi nukkua aitassa sateen ropistessa tai jopa kohistessa – oli raikas ja vilpoisa ilma helteen jälkeen.

Vielä aikuisenakin työelämässä olen puhunut sadepäivän töistä, että jonkin asian voi tehdä myöhemmin sadepäivän tullen. Kaikenlaista huoltoa sun muuta tehtiin tietenkin sadepäivinä poutapäivien lomassa. Maatilalla työtä riitti. Oli luonnollista, että perheen lapset olivat kesätöissä mukana – kukin taitojensa mukaan, ja oltiin vanhempien silmän alla – eli päivähoidossa hyödyllisessä puuhassa mukana.

Kasvu tarvitsee sadetta.

Tienvarsilla lupiini on pientä ja ruipeloa poutajaksojen vuoksi – ja rehevää sadekesinä, kuten kuvassa.

 

 

Kommentit

  • porkkanan juuria

    Sadetta kaipasi kellastunut nurmikko, yrtti- ja kasvimaa. Se antoi puutarhurille muutaman vapaapäivän kastelusta, kiitos taivaan muhkeat pilvet. Henkäiskää välillä ja sitten lisää tuota kasvun eliksiiriä, aina silloin tällöin!

    • Eino J. (maallikkona)

      kiitos kommentoinnistasi

      tuollaista toivomaasihan se hyvä kesä ja kasvukausi on – ehkä aiheesta toiseen siirtyen, myös ihmisille ja ihmismielelle – vanha sananlaskukin sen sanoo: pelkkä auringonpaiste synnyttää aavikoita!

Jätä kommentti

*