Itsenäisyyttä puolustettava päivittäin

Mukavaa on nauttia aamiainen kun ikkunasta silmäillen on rauhallista. Hieman on pakkasta kuten talveen kuuluukin. Täytyy pistäytyä päivemmällä haistelemassa ilmaa – rauhallista on varmasti silloinkin; Ehkä jokin kulkue näkyy ja muitakin ulkoilijoita sekä kaupungin mainokset. Voi tietenkin olla hieman yllätyksellisiäkin käänteitä, mutta katsotaan. Mukavaa se on silmitellä Savon Sanomien nettisivujakin…

Itsenäisyyspäivän tilaisuuksista on ollut ilmoituksia. Voisi pistäytyä. Koronarajoitukset on muistettava – hieman rajoitukset kalskahtavat siltä, mitä ihmiset sota-aikoina olivat joutuneet kokemaan – erinäisiä rajoituksia ja korostuneita velvollisuuksia, työvelvollisuuksiakin. On mukava todellakin, että on kuitenkin rauhan tila lähiympäristössä, velvollisuuksiakaan unohtamatta.

Kykenevätkö suomalaiset säilyttämään päivittäisin valinnoin suomalaisuuden ja siihen liittyvän itsenäisyyden vuosien saatossa, jää nähtäväksi. Toivottavasti kuitenkin. Salakavalasti eri tahot laajenevat; nykyisin on kyberhyökkäyksiä ja erilaista trollaustakin netissä ja sosiaalisen median kotisohvalle tuomana. Päätökset ja tykkäykset on tehtävä päivittäin, etten sanoisi että jopa kotioloissa netissä selaillessaan.

Hoksaako tuota kaikkea sitä, mitä meillä on? Tuskinpa kaikesta on perilläkään, huonosta tai hyvästä, mutta että yleiskuva meillä jokaisella varmasti on siitä, mitä esimerkiksi vapautemme ovat – televisio ja lehdistö ovat tuoneet uutiset ja katsaukset vapaasti tietoomme. Ehkä jotain sensuroidaan meilläkin, mutta noin yleensä saa tarvitsemansa tiedon. Ruokaakin on ja puhdasta vettä, maata ja ilmaa. Saasteitakin virtausten mukana kulkeutuu, jos kohta kaiketi niitäkin on jo omasta takaa.

Mitäpä itsenäisyydestä muuta voisi luetteloida? ehkäpä vapaapäivän tiimoilta vielä sen, että aamukahvin jälkeen saa ottaa vielä pienet torkut. On kuitenkin oltava valveilla ja valveutunut, jotta itsenäisyytemme säilyy ja Suomi on entistä ehompi tuleville sukupolville – parempi kuin omassa nuoruudessani – noita vuosiahan me lämmöllä muistelemme ikäännyttyämme. Suunnittelemme parempaa tai ainakin yhtä hyvää huomista.