Joulu valmistuu jälleen

Joulu on lasten juhla – vanhakin jo nuortuu. Lahjat, läheisten muistaminen joulukortilla ja  hyvän tekemisen mieli – osallistuminen erilaisiin hyvän mielen lahjakeräyksiin – on jo perinne. Hyvän tekeminen liittyy jouluun.  Jouluruuat ja valkea joulu on sitä jotain – pieni rauhallinen hetki keskellä talven kiireitä on autuaallista – vanhat joululaulut, haudoilla poikkeaminen ja joulukirkossa käynti tuovat joulun monelle tämän vuoksi joulu on suosituin kirkkopyhä.

Entisajan joulua tuskin monikaan oikeasti kaipaa, vaikka se on joulunvieton malli. Tulisi joulu, jotta saisi yöllä syödä – viittaa siihen – että ruokaa oli vähän tai että – jouluna syötiin paremmin. Luin 1700-luvun joulutavoista Kuopiossa. Yllätyin siitä, että Kuopion kirkkopitäjän kirkko on ollut noihin aikoihin maakunnan muita kirkkoja suositumpi juhlapaikkana. Erityisesti jouluna ja juhannuksena Kuopion kirkkoon on matkustettu naapuripitäjistä ja tätä kauempaakin.

Tavallisen väen – rahvaan – tapana oli ollut jättää kirkkoon rahalahjoja, muutakin kuin nykyiseen kolehtiin. Niillä on tavoiteltu menestystä tulevalle vuodelle. Aikoinaan vuosi on alkanut joulun tietämissä. Kerrotaan että silloiseen Piispan puistossa sijainneeseen puukirkkoon oli kätketty jopa oravan nahkoja (nehän olivat rahaa nekin joskus) ja kolikoita, joita kirkon palvelijat olivat löytäneen hirsien raosta ja vastaavista paikoista. Kirkon ulkopuolella oli ollut tapana antaa lahjoja köyhille vastaavin menoin ja hyvän onnen tarkoituksessa. Nämä ”pakanalliset” tavat, joiden on arveltu periytyneen katolilaiselta kaudelta oli kirkon hallinto kieltänyt.

Kirkkoon oli ollut tapana varsin yleisesti tulla juopuneena tai krapulaisena – miestä väkevämmän nauttiminen oli jotenkin sisältynyt näihin pitkiin kirkkomatkoihin kylmänä vuodenaikana. (Lieneekö tuo sinänsä tarvinnut erityistä aihetta, jos kotipolttoista oli saatavilla, mutta näin kerrotaan).

Kotipoltto omasta viljasta oli ollut noihin aikoihin 1700-luvulla viranomaisten taholta tavallista, jos katovuosien vuoksi sitä ei ollut erityisesti kielletty (siis viinan tislaaminen). Pitäjässä keittopannuja oli ollut jonkin laskelman mukaan satoja. Varmaankin lähes jokaisessa torpassa, vähäinenhän se väestön määrä noina aikoina kuitenkin oli. Snellman-instituutin julkaisuja 1 -tutkimuksessa tästä on valaiseva kuvaus (Kuopion rytyjoulu 1760, Ilkka Mäntylä, 1983 Savon Sanomain Kirjapaino Oy).

Joulukirkon suosioon oli aikoinaan vaikuttanut myös eräänlainen (toinen) kansan uskomus siitä, että joulukirkossa sattuu jotain pahaa. Osallistuminen on näin ollen ollut ilmeisen jännittävää. Kukapa ei olisi kuullut erilaisia tarinoita siitä, mitä jouluyönä kirkoissa tapahtuu? Vietiinhän ilmeisesti jouluna lahjoja myös kotisauna tontuille – tai hengille, jos tarinoita oikein muistan…

Entisajan joulu tulee toivotuksissa usein esiin.

Toivottavasti Kuopion kirkko on säilyttänyt tuon entisajan pyhyytensä muiden joukossa ja jouluinen juhlamieli tuo juhlallisen muhkean kolehdin joulukirkossa hyvään tarkoitukseen.


Kuten alla olevaan kuvaan aiemmissa kirjoituksissani taiteilin, pyrin kirkkovaaleissa antamani lupauksen mukaan edistämään vaalipiirini yritystoimintaa, Kuopion torinalusen lisäksi keskikaupungilla muutenkin, joten poiketkaapa asioilla Kuopiossa – noin muutenkin.

VaalipiirinEtuEnsin

 

Kommentit

  • Eino J. Pennanen

    Kulkurin kuusi Kuopion torilla vm. 2016 kuvattuna illalla 19.11.2016 (pimeitä talven öitä näin valaistaan)

  • Eino J. Pennanen

    Vaihdoin uudemman kuvan. Ensi-illan kuva oli sateen vuoksi tumma. On minulla päiväsaikaankin otettu kuva, mutta joulun valo ilmenee tässä kuvassa ehkä paremmin.

Jätä kommentti

*