Joulukuu – 1912

Joulukuussa on yllättävän paljon tekemistä kotipuutarhassa. Talvi Kuopiossa muistuttaa vuonna 1912 julkaistun Kotipuutarhan Työkalenterin olosuhteita – ilma on ehkä nykyisin lämpimämpää.

Vuonna 1912 vanha maailma vietti viimeisiään; elettiin I Maailmansodan aattoa. Suomessa ei vielä ollut joulukuuhun kuuluvia Suomen lippua, itsenäisyyttä, eikä joulupukki silloin ollut meillä punanuttuinen.

Venäjän keisarikunnan suuriruhtinaskunnan sortovuodet – Suomen venäläistäminen – jatkui. Maata linnoitettiin. Jääkäriliike varmaankin värväsi jo salaa Saksaan sotilaskoulutukseen lähteviä nuoria, työväenaate oli syntynyt 1800-luvulla vastavoimaksi pääomapiirien riistolle. Suojeluskaarteja oli järjestyksen pitoon ollut jo kotvan.

Kansa heräili ja järjestäytyi. Puutarhurille riitti työtä kotiruuan tuottamiseen suurperheelleen. Oliko työläisperheellä puutarhapalsta, jää pohdintaan.

Marraskuussa 1918 päättyi suuri sota, mitä kutsuttiin myöhemmin 1. maailmansodaksi. Tänä vuonna tapausta juhlittiin 100 vuoden takaisena.

Paljon kaatuneita ja tuhoa koitui osittain uuden ja vanhan sotateknologian kohdatessa – taitamattomuudesta oikeastaan. Puolassa vielä 1939 vanha ratsuväki hyökkäsi saksalaisia teräspanssarivaunuja vastaan – saattaa vain kuvitella, miten miesvoimaa niitettiin uusilla konekivääreillä heidän hyökätessään laumoina avomaastossa, kaasuaseen tuhovoimasta puhumattakaan.

Hieman epäselvää on maallikolle, miksi koko 1. maailmansota käytiin, mutta sotiin oli aina varauduttu ja valmistauduttu. Yhteiskunnat olivatkin järjestykseltään paljolti sotilaalliset ja sotiin valmistautuneet – diplomatia ja yhteistyö varmaankin vallitsi eri blokkien sisällä, mutta kansojen yhteisenä hankkeena mitä ilmeisemmin varsin vähäisenä. Vanhat keisarikunnat romahtivat ja tilalle kehkeytyi uusia vallan keskittymiä, jotka ottivat yhteen parin vuosikymmenen kuluttua.

Kukin kansa haki itselleen parasta elintilaa sotimalla ja rakentamalla imperiumejaan – olihan meillä jo Rooman aikainen malli silloin olemassa – ja uusi Roomakin. Kulttuurien vaihto oli hitaampaa kuin nykyisin.

Puutarhakirja tuntee ulkomaalaisia elementtejä, mutta sääolosuhteiden vuoksi viljelty tai kasvatettu kasvisto on tietenkin Suomen oloihin soveltuvaa. Kesällä Suomessa on lämmin kasvukausi, joten moni laji viihtyy meillä samoin kuin etelämpänä – eräät jopa paremmin runsaan valon ansiosta.

Jouluksi kasvatettiin lämpimässä sisätilassa kesäisin kukkivia kasveja – eräs niistä on kielo. Muistelen aiemmalta ajalta, että kukinnon varttuminen vie 11 vuotta. Syksyllä on valittava ne kielon juuret, joissa maanalaisen kasvuaihion, varren silmu on pyöreäpäinen (teräväkärkinen oras ei vielä kuki).

Jouluun on varauduttava ajoissa.

Juureskellaria ja talvisäilytyspaikkoja huolletaan – kenellä näitä tiloja nykyisissä asuinrakennuksissaan on. Tämä osattiin luontaisesti – lähiruoka oli lähes ainoa ravinnon lähde vielä 1900-luvun alkupuolella tavalliselle kansalle.

Lisäys:

Artisokkamaasta nostetaan se määrä mukuloita mitä arvioidaan talven aikana tarvittavan – jos maa on edelleen esim. peittelemällä säilynyt sulana. Työ kuuluu ehdä tietenkin marraskuussa, jos puutarhakirjaa epäilee liian etelään sijoittuvaksi. (Kuva on napattu Kuopion torikauppiaan pöydältä 17.11.2018 noin 10 pintaan – taimia ym. monivuotinen kauppias – talvehtii hyvin ja palaa joka kevät.)

Kommentit

Jätä kommentti

*