Jungner lorautti Lipposen kenkään

Takin kaksi puolta tulevat aina esiin

Kuusi vuotta sitten sos.dem. puolueen puoluesihteeri osallistui vaalikeskusteluun puolueensa ehdokkaan osalta niin että lupasi erota jos Paavo Lipponen voittaa. Kuvailin kommenttia asioita seuraavalle tuttavalleni, että hän lorautti Brysselin tunnetun pissapoikapatsaan tavoin Lipposen kenkään. Jos olisin ollut puolueen jäsen, olisin erottanut puoluesihteerin puolueesta. Ilmeisesti sihteeri katsoi, että hänen olisi tullut olla ehdokas, kuten nytkin. Ylen Pressiklubilla 15.12. Jungner oli jälleen esillä – eronnut itse vihdoin puolueesta.

Rinnastuksia

Kommunistit saivat vallattua Kuopion työväenyhdistyksen sen alkuaikoina liittymällä sankoin joukoin jäseneksi – hyväuskoiset ja avoimet sosialistit menettivät vallanvaihdossa yhdistyksen omaisuuden ja pääasiassa kiihkomielisen kommunismin vuoksi kansalaissodassa maineensa pitkäksi aikaa. Valta palautui vasta kommunismin kieltolakien jälkeen. Paradoksi oikeastaan on, että esimerkiksi Mauno Koivisto osallistui oikeiston lakonmurtajien kiihkoliikkeen tapaan vielä sotien jälkeen kommunistien vastaiseen lakkojen murtamispuuhaan. Niin pahat traumat kommunismi jätti myös demareille.

Tuskinpa mainittu Jungner oli edellisen puolueensa demaripuolueeseen lähettämä myyrä tai edusmies, vaikka hän kokoomuksesta sinne siirtyikin – näyttöä ei ainakaan ole esitetty, josko epäilyjäkään? Puolueethan ottavat mielellään loikkareita riveihinsä mahdollisimman näyttävin menoin. Tällä ilmeisesti tavoitellaan mahdollisimman isoa vahinkoa kilpailevalle naapuripuolueelle, ja mediahuomiota omalle toiminnalle tullen mennen. Loikkaamiset ovat varsin yleisiä – kesällä lähes kokonainen puolue…

Maallikon mietteitä

Maallikolle tietenkin kaikki vaihtoehdot tulivat tuolloin sivusta seuranneena mieleen, ja entisen demari puoluesihteerin kokoomusleirin nuotiohiiliin puhaltaminen uudelleen pressiklubia lyhykäisesti seuratessa – Jungner erityisesti mainitsi huomioarvonsa perustuvan tuohon pestin.

Motiivi lienee se, että demarit selkeästi unohtivat valita Jungerin ehdokkaakseen – jo kahdesti. Tannerin muistelmista luin että demaripuolue on ollut hajanainen aika-ajoin, esimerkiksi käy 20-luvun eduskuntatoiminta, missä eräs edustaja alkoi Tannerin mukaan toimia puoluettaan vastaan …

Mikä on totuus, se tuskin koskaan tulee eteen. Vaaleissa kikkailu on elinehto kaikella ehdokkaan omalla hyvällä argumentoiden.

Ehdokkaat käyvät Savossakin

– Savon Sanomat julkaisi aiheesta uutisen 16.12.2017.

Meillä on mistä valita kun Väyrynenkin näytti viimein pääsevän vauhtiin. Nyt ketään ei kaduta kun lopputulos aikanaan varmistuu, kaikilla poliittisilla ryhmillä ja merkittävillä tahoilla on ollut mahdollisuus vaikuttaa lopputulokseen.

Äänestäjä päättää vaaliuurnalla – ohjailu ja media tietenkin meitä jokaista suostuttelee … valinta on sitten pullakahviin tai johonkin muuhun pätevyyttä osoittavaan tietoon perustuva – valinta kuitenkin.

Kommentit

  • plokkariukki

    Sitä minä kovasti ihmettelen, mistä usko oman ehdokkaan pärjäämiseen ja rahat kaikkeen tähän pressan vaalin meininkiin kaivetaan? Toki parempi tämäkin systeemi kuin Iso Veljellä naapurissa.

    • Eino J. Pennanen

      Kiitos kysymästä – tarkoitat varmaankin sos.dem. puolueen ehdokasta ja rahoitusta – sama rahoitustarve tietysti koskee jokaista presidenttiehdokasta (ja politikkoja yleensä)? Aprikoin seuraavaa kun tarkka tieto puuttuu ..

      1) Puolueethan saavat kansanedustajien pääluvunmukaista valtion puolue- ja viestintätukea … 2) Kaiketi puolueilla on myös jäsenmaksu- ja 3) muita vähäisiä tuloja, pitäisi katsoa vuosikertomuksista.

      Presidentinvaaleissa budjetiksi on uutisoitu 0,4 – 1 miljoona, jos muistan oikein. 4) Valitsijayhdistykset saavat kerätä varoja kannattajiltaan sekä , mikä tärkeintä, 5) ottaa vastaan lahjoituksia (mitkä ilmeisesti on julkaistava, pl. yksityishenkilöiden pienet lahjat?).

      6) Media näyttää ”tukevan” vaaleja 6.a) esim. ohjelmallisesti vaalitentein, yhteiskunnallinen vaikuttavuus tietenkin pontimenaan, ja 6.b) esimerkiksi Savon Sanomat uutisoi jokaisen ehdokkaan ainakin sivun kokoisella tasapuolisella esittelyllä – ja 6.c) uutiskynnys ylittyy useimman ehdokkaan kohdalla tuon tuostakin.
      Mutta, samaa kysyn polkkariukin kanssa, että: mistä rahat? Toinen kysymys on tuo riippumattomuus; miten esim. lahjoitukset ”sitovat” / velvoittavat valituksi tuleita? Pääasia kuitenkin että demokratia toimii.

  • plokkariukki

    Eino, lähinnä tarkoitin rahan tulemista vaaleihin yleensä aiempien eduskuntavaalirahajupakoiden pohjalta, kun en tunne paremmin systeemiä. Juuri taustatuen sitovuutta kovasti mietin puolueesta riippumatta, koska jokaisella puolueella ovat omat sidosryhmänsä ja jopa yhteisiä sellaisia. Pressan vaalit ovat aika eri juttu maallikon silmin katsottuna, kun mietin presidentin vaikutusmahdollisuuksia muuten kuin arvo- ja mielipidevaikuttajana. Onko puolueelle aina tärkeää tuoda juuri oma ehdokas? En kannata sitäkään Kekkos -mallia, jolloin sairas mies piti vielä väkisin saada jatkamaan.

  • Eino J. Pennanen

    olet varmaankin havainnut vaalikonemainoksen Savon Sanomien sivustolla (on käymättä mutta täytyy joskus silmitellä mitä sieltä saa vastaukseksi)
    https://www.savonsanomat.fi/vaalikone/#/1/

Kommentointi on suljettu.