Yhteiskuntasopimusneuvottelukuvio(t) johdattivat ajatukset nyyttikestijuttuun, missä kolme kaverusta päättivät kukin tuoda omat viinat, mutta että ne juodaan yhdessä.

Ensin päätettiin yksimielisesti, että juodaan työntekijän tuomat juomat. Näin tehtiin. Kun tuli aika siirtyä työnantajan ja hallituksen viinaerään, päätettiin enemmistöllä (2/1), että kukin sittenkin juo omat viinansa.

Ammattiyhdistykset ovat olleet vuosikymmenten varrella tarpeeksi usein neuvotteluissa, joissa on saatava aikaan tuloksia. Esimerkiksi SAK ei ollut valmis, koska hallituksen toiminnasta ei ole paljon sanottavaa (onko politiikassa luotettava kumppani).

Taisi käydä niin, että nk. ”yhteiskuntasopimuksella” olisi ”juotu” hyvässä hengessä työntekijäin juomat, mutta järjestetty vielä lisäetuja pääomapiireille.
Kenties on parempi niin, että hallitus järjestää yrityksille sopivia vuokrien, ym. kulujen ja verojen alennuksia, joilla ulkomaisten yritysten into pysyä maassa säilyy. Mahdollisesti saadaan suomalaisia yrittäjiä lisää ja tuetaan paikallista yrittäjää. Heitä, joiden tulot eivät karkaa veroparatiiseihin! Heidän kanssaan voisi tehdä jopa ”yhteiskuntasopimuksen” – heidäthän tunnetaan, kun ulkoisia markkinavoimia on vaikea tunnistaa.

No, voi asian ajatella niinkin, että hallitus tuli ”uhkaamallaan” leikkaamattajättämispäätöksellään työntekijöitä ”puolitiehen vastaan”, että: ei painosteta sittenkään – joten sopiminen olisi (ollut) vapaaehtoista. Tottahan tietenkin tavoitteita on (oltava), mutta toteutuvatko toiveet, on toinen seikka.