Kalevala – EVVK ;-)

Nostamme lipun salkoon Itsenäisyytemme kunniaksi, aina kun siihen on aihetta! (Taidekuva ASu kokoelma)

Tänään on oikeastaan suomalaisuuden tärkein päivä; saattaisi sanoa, vaikka harva meistä lienee edes lukenut Kalevalan kokonaan, tai jos on, kenties joskus pakkopullana kouluaikaan. Kuinkahan monella on kotona Kalevala. Muistaakseni siihen liitettiin myös Kanteletar-teos. ja mitä se kulttuurikin sitten on?

Silmäilin netistä, että

  • ”Helsingin yliopiston Savokarjalainen osakunta otti Kalevalan päivän vuosipäiväkseen 1860-luvulla. Elias Lönnroth allekirjoitti ja päiväsi Kalevalan ensimmäisen version, ns. Vanhan Kalevalan esipuheen vuonna 1835.
  • Kalevalan päivää juhlitaan Suomen kansalliseepoksen eli Kalevalan kunniaksi.
  • Kalevalan päivä 28.2. on myös vuosittainen suomalaisen kulttuurin päivä.

Oma päivää väheksyvä ja jokseenkin enemmän vieroksuva kuin kehuskeleva kantani varmaankin johtuu tuosta kouluajasta, jolloin tuotettiin kouluajan kalevalanpäiväjuhla ja sen iltaohjelma – siitä taidettiin myöhemmin luopua, mutta kuitenkin. Onhan se tekstikin hieman mystistä jos kohta sävelmältään tai poljennoltaan tarttuvaa.

Toinen ja ehkä merkittävin seikka lienee se, että körttiläisellä seudulla oli opittu väheksymään edesmenneen oppi-isän ja maallikkosaarnaaja Paavo Ruotsalaisen arkkivihollisia; Netissä kerrotaan, että ”sekä kirkko että valtiovalta suhtautuivat herätysliikkeisiin kielteisesti. Luin myös äskettäin tunnetun historioitsijan (Ylivaino taisi olla) körttiläisyyden ”vainoista” ja oikeudenkäynneistä kertovan kirjan.

Näissä lähteissä kuvataan mm. ”vuonna 1726 säädetyn (ruotsin lain aikaisen) konventikkeliplakaatin vaikutuksista herännäisyyteen. ”Sen perusteella kiellettiin seurojen ja hartauskokousten pito. Vuosina 1809–1869 käsiteltiin eri oikeusasteissa noin 30 kannetta herätysliikkeiden johtajia vastaan. Ankarinta kirkon ja valtiovallan vastustus oli vuosina 1838–1844.

Samoissa lähteissä kerrotaan, että ”Myös sivistyneistön piirissä suhtauduttiin herännäisyyteen kriittisesti. Elias Lönnrot arveli pietismiin liittyvän itsesuggestiota ja joukkopsykoosia. J. V. Snellman arvosteli pietismissä muun muassa tunteen liiallista osuutta, eristäytymistä ja kulttuurivihamielisyyttä, mutta näki pietismin hyvinä puolina raittiuden ja henkisten harrastusten lisääntymisen. J. L. Runeberg kävi pietistien kanssa kiivaan sanomalehtipolemiikin, jonka toisena osapuolena oli runoilija ja pietistipappi Lars Stenbäck (taisi olla Wikipediassa tämä)

Aaholansaari-sivuilla kerrotaan samaa mitä mainitsemassani kirjassakin ja Ruotsalaisen historiikeissä, että ”Myös kansalliset merkkimiehet, Lönnrot, Runeberg, Snellman ja Topelius huomasivat Ruotsalaisen ja kirjoittivat hänestä, kaksi edellistä kriittisesti, jälkimmäiset myötämielisemmin. Kerrotaan, että karkein tai korkein Ukko-Paavon haukkumasana, tai kirous, oli kutsua jotakin aivu-uskoiseksi ja philosohviksi, kuten ’Snellmania Iisalmen pappilassa heidän tavatessaan.

Lönnrotin ’viha’ körttiläisyyteen kuulemma johtui siitä, että lähes koko Suomen kattanut körttiläisalue vieroksui häntä hänen keruumatkoillaan Savossa ja muualla. Karjalassahan ne jutut sitten piileskelivät … No, miten vain, mutta kovin vähällä juhlimisella tuo kalevalaisuus on mennyt vuosikymmeniä – ehkä sääli niin.

Kaikkiaankin, Suomen itsenäisyyden perusta lepää körttiläisissä talonpoikaiskodeissa. Eliitin pyrkimykset Suomen itsenäistymiselle olivat enemmänkin hakea itsenäisyyttä ja etuja tälle silloinkin pienelle älymystöryhmälle, ei niinkään koko kansalle.

Liitän mielelläni suomalaisen kulttuurin päivään savolaisen körttiläisyyden suomalaisuuden, kulttuurin ja itsenäisyytemme eräänä peruselementtinä.


  • – – – meniköhän tuo nykymerkkien kielioppi tuossa otsikossa oikein. Ostin takavuosina pienen oppaan, tai hymiösanakirjan, mutta jossain se on – tallessa.

otsikkoon on korjattu tuon hymymerkin :) tilalle se mikä aiottiin: ;-) silmäniskijä flirttaa, vihjailee ja provosoi. Älä ota tätä liian vakavasti.

Jätä kommentti

*