Kallavesj – Kallaves

Saavuimme junalla Kouvolaan, joskus 1970-luvulla. Osasto oli puolillaan matkustajia. Lähietäisyydellä istui kasvot minuun päin iäkäs pariskunta. Rouva pukkaa miestään kylkeen ja kuiskaa hänelle jotain äkäisen oloisena. Mies näyttää vaivautuneelta, ehkä hieman punastuen – ja näyttää vastaavan vaimolleen jotain. Arvelin hänen vakuutelleen uskottavasti, etten se hän ollut.
Pian rouvan kotkankatse kiertää osastoa katsomasuunnassa, ja jäätävä katse pysähtyy minuun. Rouvan ilme lauhtuu – ja hän vaikuttaa ilmoittavan miehelleen, ettei tuokaan – oloni rauhoittuu – ilmeisesti siisti pukeutuminen ja viaton ilmeeni vapauttivat minut syynistä.

Tarkkaavainen lukijani havaitsi jo tässä vaiheessa saman, mihin lopputulokseen myös iäkäs pariskunta herran esityksestä vaikutti päätyvän. Paperitehdaspaikkakuntana Kouvolassa leijaili tietty haju, minkä vieraspaikkakuntalainen heti aisteillaan havaitsi. Aivan samoin kuin Helsingin vesijohtoveden (puhdistuskemikaalien) tuoksu ja niistä johtuva erikoinen maku olivat noihin aikoihin vierailijan todettavissa.

Aikoinaan Savon Sellu sijoitettiin Kuopion koillispuolelle samaan tapaan kuin perinteinen savusauna asumukseen nähden. Tällä ratkaisulla haju- ja savupäästöt ohjautuivat kaupungista poispäin lounaistuulten vallitessa. Sijoittelusta julkaistiin paikkakuntalaisille noihin aikoihin pieni vihkonen. Käsittelimme aihetta muistaakseni fysiikan tunnilla. Minullakin sellainen vihkonen oli jostain myöhemmin saatuna.

Ilman kirkkaudesta: Kouluajoilta muistan Nilsiän puolella havaitun, että kesäisin kun silloinen Siilinjärvellä sijaitseva Rikkihappo-tehdas (Kemira) piti kesällä lomat ja huoltoseisokin, ilma taivaalla oli huomattavasti kirkkaampi. Olisiko myös koilliseen tupruttanut Savon Sellu ollut samaan aikaan kiinni, en muista. Saattoi olla, että silloiset kemiralaiset ohjasivat ajatuksiamme tähän suuntaan, lapsena kesät olivat kauniita ja mansikat makeita – noin muutenkin. Ilmeisesti asiassa oli kuitenkin totta toinen puoli.
Iliman pilloomisesta noihin vesiasioihin.

Luin kesälomallani ”Suuri junamatka” -kertomuksen 1970-luvulta. Siinä Lontoossa asuva yhdysvaltalinen kirjailija Paul Theroux kertoo neljän kuukauden pituisesta junamatkastaan Lontoosta – Tokioon ja sieltä Siperian ja Euroopan poikki takaisin Lontooseen. Hänen tavoitteensa oli kulkea mahdollisimman monessa junassa kuuluisilla reiteillä.
Matkakertomuksessaan hän totesi Intiassa liikkuessaan – kuten kirjailija Mark Twain jo 1800-luvula, että intialaisia on liikaa – että vedet ovat sitä likaisempia mitä pyhempiä ne ovat. Intialaisilla on useiden kansojen tapaan pyhiä vesiä, joissa kastaudutaan uskonnollisissa rituaaleissa.
Kuvani teksti pyhä vesi juontaa juurensa tästä havainnosta.

Maailman vesien tila on kulkenut huolestuttavaan suuntaan.

Puhtaasta vedestä, ja vedestä yleensäkin on pulaa. Uskotaan että juomaveden ja viljelysten kasteluveden pula ilmenee tulevina vuosikymmeninä entistä selkeämmin.
Saattaa olla että ilmaston muuttuessa Suomen kenties ainoa kansallisvarallisuus on makea vesi (lähes kaiken muunhan me jo olemme myyneet tai myymässä lähiaikoina ulkomaalaiseen omistukseen, jos suunta säilyy samana – bulvaaneja liikkuu asioillaan runsaasti).

Ympäristöasioissa ja luonnon monimuotoisuuden vaalijana olen maallikko, ja näin tällä foorumilla kansalaisena yksityisin miettein.

Savon Sanomissa on 20.8.2016  Sorsasaloon Savon Sellun naapuriin sijoitettavaksi markkinoidun Finpulpin ympäristölupaprosessia koskeva uutisointi, mikä näyttää käsittelevän päästöjä vesistöön.
ELY-keskus on lausunut jotain päästörajoista ja Kuopion kaupungin ympäristönsuojelujohtaja esitteli vaatimuksia. Lehteen oli otettu maininta BAT-rajoista, mutta parhaan käytettävissä olevan tekniikan osalta ratkaisua ei vielä liene tehty – mitä se kustannustehokkaasti ottaen kyseisellä alalla sitten vesien suojelun osalta onkaan. –
Varmasti asia tutkitaan huolellisesti ja toteutus määritellään ja toteutetaan surullisen kuuluisaa Talvivaaraa paremmin.

Kuva Kallaveden risteilyltä
Vesillä
Kuva Varkaudesta, olisiko kesällä 2014
Varkaus_2014

Kommentit

  • Mustamies

    Eino J. on sanaillut mielenkiintoisen kertomuksen aika pitkiltä matkoilta.
    Savon-Sellun alkuajoilta on jäänyt mieleeni, miten kuusimetsät kärsivät Kuopiosta koilliseen-päin mentäessä.
    Kuuset rupesi harmaantumaan (ikääntymään) ennen aikojaan.
    Sitten Savon-Sellu rupesi puhdistamaan tehtaan rikki-pitoista poistoilmaa. Niin kuusista loppui harmaantuminen ja Savon-Sellu sai myös tehtaansa omasta poistoilmasta, tuotanto-prosenssin tarvitseman rikin.
    Finnpulpin tulisi toimia samoin, kaikki tehtaan jätökset tulisi hyödyntään heidän omiin proseihinsa, niin Kallavesikin pysyisi puhtaana.

    • Eino J. Pennanen

      Mukavaa että tohdit kommentoida … kiitos ajatuksista!

      Kanssasi samaa varmasti ajattelee jokainen savolainen, noista päästöistä, myös hankkeen puuhamiehet, kuten lehdestä olemme saaneet lukea…

      Savon Sellun rikkipäästöistä en lähemmin muista, mutta muistan vastaavasti sen, kun havupuut lakastuivat pystyyn Rikkihappotehtaan äärellä. Mikä lienee ollut siihen syynä? Ilmeisesti varhaisimmassa vaiheessa tehtaan ympäristön metsiä lannoitettiin, jolloin puusto kukoisti lannoitetehtaan ympäristössä. Tehtaaksi tyylikäshän miljöö on nytkin.

      PESUREISTA: Eräs ympäristötieteilijä (alana tohtori) kertoi, että ´70-luvulla metsät olivat Suomessa happamimmillaan. Maallikko havaitsi, että tuolloin mm. naava hävisi metsistä. Miten prosessit ovat siitä kehittyneet, en ole lähemmin seurannut.

      Savon Sellun laitokseen nousi, kaiketi ´80-luvulla, uusi piippu ja ilmeisesti em. pesulaitos, jolloin savupiipun savutkin taisivat siitä miedontua – joitakin lehtiuutisia muistellen – että pitoisuudet pystyttiin mittaamaan maasta käsin jollakin laitteella. Että päästöjä kyetään valvomaan ulkopuoleltakin.

      JK: Suosin omalla nimellä esiintymistä – nimimerkkijutut jäävät mielipidepalstalla pääosin lukematta tämän periaatteen vuoksi; Toki lehti merkitsee joitakin juttuja, joissa tarkoituksella kirjoittaja jää taustalle – mikä sekin on hyvä eri asioiden kommentoinnin kannalta.
      T: Eino J.

  • Mustamies

    Savon Sellu tuli minulle kovinkin tutuksi, kun yritykseni suoritti savupiippujen/tulisijojen nuohousten lisäksi myös ilmavaihtojärjestelmien puhdistusta.
    Sellun rikin-käsittelylaitoksen ilmanvaihtokanavat oli rikkihappo syönyt sellaiseen kuntoon, ettei niitä voinut enää puhdistaa. Koko laitos uusittiin, niin että saatiin ”taivaan-tuuliin” mennyt rikki uusio-käyttöön.
    Näkemykseni mukaan kuusista alkoi sen jälkeen harmaantuminen hävitä.
    Olen minä joskus sanaillut omalla nimelläni, Mustamies on sopiva puumerkki, koska olen työkennellyt yli 50 vuotta Kuopion kaupungissa nuohoojana !

    • Eino J. Pennanen

      Mukavaa että kommentoit, kiitos

      Kuulostaa uskottavalta. Aikoinaan eräs bussivuoro poikkesi Sellun kautta, joten alueella on tullut käytyä lukuisat kerrat. Ilmeisesti vain kerran vieraana, kun olen käynyt lähes kaikilla paperitehtailla tutustumassa – Oulussakin, kun tehdas oli uutuuttaan vielä vierailukiellossa.

      Hyviä tuotteita Suomessa tehdään. Maallikkona olin käynneilläni niistä ylpeä minäkin, vaikka vain muuten sivullinen. Eräitä hyviä tuttujakin teollisuuden piiristä on kertynyt vuosien saatossa. Osan heistä on aika jo vienyt.

      Mainostan tässä hieman Verlan museoitua tehdasta. Sattui niin, että meillä oli hyvä opas – tehdas heräsi hänen puhuessaan eloon uudelleen. Tällaisia ammattilaisia Suomi tarvitsee nytkin. Samoin nuohooja oli myös aikoinaan kaikkien tuttu. Nykyisin ammatti lienee tehtaissa sun muussa teknistynyt ja vaativa hellanuunien muistelemaani nuohoukseen verrattuna. Hyvä ammatti!

  • Mustamies

    Kiitosta kun mainihit, että nuohoojan ammatti on hyvä ammatti.
    Olin Kuopion kaupungissa n. 50 vuotta nuohoojana, päivääkään en vaihtaisi pois.
    Kaikki päivät oli erilaisia, savolaiset ovat ystävällisiä ja tykkäsivät nuohoojista, varsinkin niistä, jotka eivät noenneet koko huushollia.
    Kahvia pullan kanssa tarjottiin melkein joka talossa, työstäni maksettiin aika palkka laskun mukaan.
    Nuohoojan ammatissa minusta kehittyi melkoinen sygolooki, kun työtä tehdessäni (siinä hellan edessä polvillani) kuuntelin talonväen ilot, surut ja murheet, sekä neuvoin heitä parhaan tieto/taitoni mukaan.
    Tämä kyllä poikkesi alkuperäisestä keskustelu-aiheesta, mutta kun kirjoitin, niin sen kirjoitin minkä kirjoitin en pyyhi sanakaa pois !

    • Eino J. Pennanen

      kiitos
      Lapsuudestani muistan että se oli tapaus, kun nuohooja kävi – mustan oloinenhan hän oli ja tuoksui karstalle. Lieneekö pyydetty kahville, en muista, mutta lakisääteinenhän se toimitus oli.
      Ajatuksesi olivat oikein sopivia – laajalla skaalallahan tuon jutun alkuaankin jo kirjoitin.
      Toimiessani aikoinaan luottamusmiehenä, totesin samaan tyyliin, tosin huomattavasti suppeammalle joukolle, että tehtävä työ on enemmän sielunhoidollinen kuin lakipykäliin keskittyvä. Tyytyväisyys tuloksiin ja asian ratkominen noin yleensä ottaen edellytti keskusteluja puolelta ja toiselta. Samankaltaista se työ oli asiakaspalvelussakin, myyntityössä …

Jätä kommentti

*