Kerjäläisiä Kuopion Torilla

Hyväntekeväisyydessä on useampi ulottuvuus.

Tuottaja(t) ja yleisö, eli se, miltä toiminta yhteisössä näyttää, ja toteutus ja kohde. Lisäksi kohde voi kokea toiminnan useammalla eri tavalla. Kun joku pyytää rahaa, nämä seikat tulevat ensin mieleen.

Yhteiskunta huolehtii vähäosaisista, jos ensisijaista palkkatyötä ei ole.

Hätäapu ja kansalaiskeräykset ovat nopeita ja hyvä lisä esim. tulipalon tai maanjäristyksen jälkeen autettaessa perhe tai jopa valtio jaloilleen, uuden elämän alkuun.

Pelkästään liikakansoituksesta johtuva toiminta on kyseenalaista – onko sitä naapurivaltioista aihetta tukea, ja missä määrin?

Nälänhädät – maan asukaskapasiteetti

1800-luvun taloustieteen kirjallisuudessa selkeä linja ja myönnytys luonnonvoimille on kunkin valtion kyky elättää väestönsä maan tuotolla. Väestömäärä on sidottu ruoan riittävyyteen. Ylijäämä kuolee nälkään.

Historiasta tiedämme että Suomessakin kuoli väkeä runsaasti ns. nälkävuosina 1860-luvulla, kun pieni jääkausi vallitsi ja vilja ei kypsynyt moneen vuoteen. Viljalaivat jäätyivät Itämerelle eivätkä päässeet ajoissa Suomeen. Väki joutui kulunpäälle, kerjuulle ja syömään pettua. Kuolleisuutta lisäsivät lisäksi sodat ja Maapallolla väestön ensimmäinen miljardi ylittyi jossakin 1900-luvun alun vaiheilla, kolme miljardia 1930-luvulla ja seitsemän miljardin määrä 2000-luvun alun paikkeilla.

Uudet Kerjäläiset?

Tiedä sanoa, mihin kaikkeen päivälehdessä 22.7.18 kerrotut rahankerääjät varoja keräävät, mutta osa niistä käsittääkseni kerätään esimerkiksi joidenkin alueiden nälänhädän torjuntaan. Lyhyellä aikavälillä varmasti erittäin hyvä keino, jos valtiomme ei verovaroistamme jo toimi, ja että keräystuotto oikeasti tähän tarkoitukseen menee eikä pääosin sen keräysorganisaation toiminnan rahoittamiseen.

Elintilan raivaajat, hyvän ryöstäjät

Pitkällä aikavälillä elintilan raivaaminen on kunkin kansan tuotettava itse kokoaan säätämällä – siis syntyvyyttä säätämällä. Näinhän se menee, niin kenenkään ei tarvitse kuolla nälkään tai tallautua leipäjonossa vahvimpien jalkoihin, tai kuolla heimojen tai uskonlahkojen kaltaisten ryhmien välisissä  sisällissodissa.

Elintilaa on raivattu maailman sivu käydyissä sodissa. toisen alueet tai ruoka on ryöstetty tilaisuuden tullen jne. Esimerkiksi Rooma kävi laajentumissotia lähes koko historiansa ajan, ensin kaupunkina, sitten maakuntina ja ruhtinaskuntina ja myöhemmin laajentuen eri mantereille, ja esimerkiksi Britanniaan.

Keitä avustaa?

Kuinka siis suhteuttaa avustaminen? Eräs ihmisen historiaa käsitellyt teos totesi avustustyön vääräksi tavaksi, mutta mikä hänen näkemänsä oikea tapa olisi liikakansoitukseen liittyen, täytyy etsiä teoksesta lähemmin uudelleen.

Hyvän tekemisen esimerkki

Viime vuosina kotimaahansa pakolaisuudesta palannut sairaanhoitaja perusti nälkää näkevälle liikakansoituksesta kärsivälle alueelle kotimaassaan keskosten hoito-osaston – uutisissa ja lehtikuvissa siitä kerrottiin ja maa taisi olla Somalia. Maallikosta erittäin kaunis ja hyvää ammattitaitoa osoittava teko ja työ, mutta hieman kaunosieluinen juuri tuon juonnossa mainitun olosuhdekuvauksen vuoksi. Nälkään ja sotiin kuolevia lienee alueella riittämiin, joten miksi tulisi sitä määrää lisätä? ja kuluja kohdentaa vähäväkisimpiin ruokahuollon kehittämisen sijaan? ehkä huonosti johdateltu kysymys, mutta tarkoitus selvinnee sen jälkeen kun keskonen joutuu äitinsä kanssa nälkäjonoon ja kuolee todennäköisesti heikohkona myöhemmin muutenkin?

Luonto on armoton.

Se elättää jos on mitä syödä.

Nälän tasaaminen globaalisti on tietysti kaunis ajatus, mutta määräänsä enempää sekään ei tuota hyötyä. Kun jakajien määrä lisääntyy, jaettavaa itse kullekin on entistä vähemmän. Afrikassa kuivia aavikoita on saatu aikaan ryöstöviljelyllä, puita kaatamalla, ja suuntaus näyttää jatkuvan eripuolilla maailmaa vinhaa vauhtia.

Ilmastonmuutos ja sotien laajenemiset pysähtyvät kun väestömäärä puolitetaan, tai ainakin vähennetään muutamalla miljardilla ns. luonnollisen poistuman kautta ja syntyvyyttä vähentämällä.

 

Kuinka politikkojen politiikkaa muutetaan? on jatkopohdintojen aika – ensin meidän on hoksattava itse ja sitten laumana ja sitten valtiona ja sitten …

 

 

Jätä kommentti

*