Otsikko kuulostaa alkuun oikeastaan hieman huvittavalta – turhaa puuhaa – ketä tuo kerjäläisten lakko haittaisi tai hyödyttäisi?

Vuonna 1980 dakarilainen Aminata Sow Fall kirjoitti aiheesta kirjan. Afrikkalaisen yhteiskunnan ongelmia olivat turismia häiritsevät Kaupungin kerjäläiset. (kuulostaako tutulta?)

Kun sitten kerjäläiset katosivat tyystin, tuli hätä käteen. Heitä ei näkynyt missään – he olivat lakossa. Uusi ongelma oli se, että islamilaisen on annettava lahja köyhille jos aikoo saada menestystä hankkeelleen.

Kerjäämisen taustana on, ett’ uskonnollisen koulun oppilaat ja opettajat elättivät itsenä Kaupungissa kerjäämällä. Jäin pohtimaan, että näinhän on monessa muussakin uskonnossa. Teemakuvassa on ymmärtääkseni buddhalaisten munkkien ruokakuppeja ja katolilaisen kirkon rahalipas – ilmeisesti suomalaisen vaivaisukon toinen versio. Muistelen, että Raamatun aikoina oli kerjäläisiä ja köyhän lesken ropo sai suuren huomion.

Entäpä jos länsimaiset kerjäläiset menisivät lakkoon?

Meillä Suomessa on sosiaaliturva ja erilaiset turvaverkot lapsiperheille, työttömyyden kohdatessa, sairastuessa ja eläkkeellä oltaessa, joten ajatuskuvio on hieman vaikea. Erilaisten tukiverkkojen karsiminen säästöjen vuoksi saattaa tietenkin viedä meitä leipäjonoon ja muihin hyväntekijöiden apumuotojen piiriin, sossun luukulle.

Entisaikaan kerjäläisiä ja nk. kodittomia loisia on tietenkin ollut meilläkin. Vielä nykyisinkin ilmeisesti monen kulttuurin sosiaalihuolto perustuu kerjäämiseen tai parempiosaisten hyväntekeväisyyteen, joten kerjäläisten lakko ja järjestäytyminen ammattikunnaksi ja ihmisarvoiseksi ryhmäksi voisivat olla totta.

Tuossa Kaupungissa kerjäläisiä ja vähävaraisia tarvittiin uskonnon vuoksi – oli voitava osoittaa olevansa tahtomansa suunnitelman toteutumisen arvoinen.
”Tämä loistava satiiri sai vuonna 1980 Grand Prix de Litterature -palkinnon.” Juhannuksena silmäilemäni kirja on julkaistu suomeksi 1990.

Täytyy pohtia asiaa laajemmin joskus myöhemmin. Mitä hyötyä näistä kerjäläisryhmistä yhteiskunnalle on? siis lähinnä näissä eri uskonnoissa? Jos työ loppuu, kerjääminen on tietenkin viimeinen keino, mutta entäpä opiskelun rahoittamisessa tai terveydenhoidossa jos vakuutusturva puuttuu? jää pohdittavaksi.