Kiinailmiö laantuu

Ystävämme Kiinan valuutan devalvoituminen ja pörssikurssien lasku on sitonut ulkomaiset sijoitukset tehokkaasti. Rahojen kotouttaminen siirtyy. Vastaava sitouttaminen tapahtui muistaakseni myös Yhdysvalloissa 1980-luvulla presidentti Reaganin aikaan. Kiinailmiönä tunnettu toiminta siirsi länsimaiden tuotantoa halvan kustannustason maahan. Tarkoitus oli olla läsnä myös kehittyvillä markkinoilla.

Ympäristön tilaa parantaakseni, asetin tavoitteekseni tälle vuodelle ostaa lähituotteita ja jättää ostamatta paljon saastuttavilta, kuten Kiina ja USA. Tuotannon lasku vähentää ympäristöpäästöjä. Samaan koriin liitän myös kehitysmaatuotteet ja ns. reilunkaupan kahvin. Se on maultaan sameaa ja lienee humpuukia. Kohdennettu kehitysyhteistyö toimii mielestäni paremmin.

Yhden henkilön ja meikäläisen kulutusmäärillä asialla ei liene suurta merkitystä, ja sinänsä saattaa olla vaikea tulla toimeen pelkästään suomalaisilla tuotteilla ja lähiruualla, koska kovin paljon tuotantoa on siirtynyt ulkomaille. Kaikkeahan sitä tietenkin voi kokeilla, tai olla ostamatta.

Valtion vieraista on keskusteltu paljon, jotain siis näin alkuvuoden katsauksessani vielä muutama huomio tästäkin. Äskettäin kerrottiin, että Yhdysvaltojen kansalaisuuden saa siirtämällä sinne miljoonan investoinnin. Pitäneenkö paikkansa? Muistan myös, kun aikoinaan ulkomaisen opiskelijan oli annettava vakuus vastata itse kustannuksistaan Yhdysvalloissa oleskellessaan. Tuttavieni nuorisolta vaadittiin pankkitakaus mahdollisiin terveydenhoidon kuluihin – summaa en enää muista. Tämän lisäksi Yhdysvaltoihin kerrotaan tulevan laittomia siirtolaisia lähes tulvimalla. Eteläraja taitaa paikoitellen olla jo aidattu, mutta silti. Eräiden osalta taitaa sekin olla eräs oleskeluluvan saannin peruste, että vain tulee.

Eurooppaan tulvivien pakolais- ja siirtolaiskanditaattien tulvan maksajiksi kannattaa osoittaa ne valtiot, joista väki joko joutuu tai on vapaammin harkiten lähtenyt liikkeelle. Kenties jokainen pakolaisstatuksen saava voisi maksaa lähtömaalleen miljoona euroa ylläpitokuluja. Jäädytetään varoja tai myydään muuta omaisuutta YK:n tuella. Laku kannattaa kaikesta huolimatta lähettää. Eikö vain. Ihmisarvosta huolehtiminen kuuluu ensisijaisesti tietenkin pakolaisen kotimaalleen – siis sille, minkä joutuu jättämään.

Niin, tuosta edellisestä johduin päätelmään, että Euroopan yhteisön turvatakuut laittomasti maahan tulleitten osalta muistuttavat jo tuota edellä kuvailemaani yhdysvaltalaista laittomien maahanmuuttajien kuvaa. Kuinkahan unionin turvatakuu toimisi, kun näin pientä asiaa ei ole saatu hallintaan, jos sitten tavoite ei olisikin tuoda alueelle halpatyövoimaa? Eri yhteyksissä olen luokitellut joitakin yhteisiä asioita kolhoosin hommiksi. Tämä turvallisuusasia on juuri sellainen.

Vanha sanonta on, että kolhoosin puuvene on huonoimmin tervattu, millä tarkoitan tässä, että yhteiset asiat harvoin kuuluvat kenellekään. Euroopan yhteisöhän on oikeastaan kaupallinen yhteisö, missä työvoima on eräs raaka-aine, eikä niinkään sotilaallinen tai vastaava tekijä – vaikka divisioonina laskien on Eurooppaan tullut kenties jo 80 divisioonaa sotilasikäistä henkilöä (Suomeenkin pari kolme).

Poliisivoimista onkin kerrottu, että saman ajan kestäessä on Suomen (Euroopan) turvallisuustilanne heikentynyt. Osatekijäksi mainittiin pakolais- tai laittomasti mantereelle tulleet. Heidän joukossaan on eri arvioiden mukaan tullut myös sotatoimialueella taistelijoina tai rikollisia toimia tehneeksi epäiltyjä tai muulla tavoin seurattavaa henkilöstöä.

Suomen turvallisuusviranomaiset ovat päästäneet maahan turvallisista maista saapuvia henkilöitä turvapaikan hakijoina. No, tällaisia sopimuksiahan maailmalla on. Tasavallan presidentin valtiopäivien avajaisissa pitämää puhetta en kuullut, vain lehtien julkaisemia katkelmia, mutta oleellista oli tehdä johtopäätöksiä siitä, ettei Eurooppa kestä enempää niin sanottuja turvapaikanhakijoita.

Presidentti osoittaa päätelmän tekijöiksi unionin. Yhtäältä, myös Suomessa torkuttiin viime kesänä, kun vaellus tänne alkoi. Ihmiset olisi voinut jo tuolloin käännyttää kohteliaasti rajalta – olihan asia laajasti jo tv-uutisissa ja muussa mediassa. Ongelmat on parasta hoitaa muualla kuin kotonaan – joten kohdeapu pakolaisten lähtömaissa on parempi ratkaisu. Ja ovathan monet maat sulkeneet jo rajansa, vaikka samoja pakolaissopimuksia nekin varmasti tulkitsevat.

Hieman epätarkan ja yleistävän juonnon jälkeen, on mielestäni selvää, että pakolaisista tai oikeastaan paremman toimeentulon perässä kulkevista johtuvat lisäkulut on mielestäni otettava sisäasiain ministeriön rahoista, koska rajat tällä tavalla vuotavat. Rajavartioston ja poliisin päällystö on lomautettava pakolaismäärän kasvun suhteessa ja organisaatio supistettava – sisäministeri voi toimia kansanedustajan palkalla.

Poliisi ja rajavartiolaitos ovat  säästöpaineessa, muun hallinnon osana, antaneet muodostua itselleen säästöillä määriteltyä suuremman työtaakan, tosin lain kirjaimen mukaisesti, jotta kumpikin toimiala on viime aikoina päässyt vaatimaan lisäresursseja – siis itse asiassa turhasta, tai tarpeettomasta työstä johtuen – kun verrataan tilanteeseen, että käännyttämiset olisi tehty turvallisen maan osalta, millainen Ruotsikin kaikin puolin on, jo suoraan rajalla. Tietysti maahan päästämistähän ne nämä turvallisuusharkinnan pois jättäneet lakikohdat taitava suorastaan edellyttää, vaikka maa voi kylläkin myös turvallisuussyistä tästä pidättäytyä, kuten näissä sopimuksissa nähdäkseni myös on sovittu.

(hieman pitkähkö perustelu mennäkseen tällaisenaan – mutta seuraavan lakiuudistuksen pohjaksi on syytä pohtia vastaisen varalle, jotteivat tapaukset toistu / jatku!)

Parhaillaan kunnilta odotetaan tarjouksia turvapaikanhakijoiden asunnoista. Heidät on perusteltua asuttaa ruotsinkielisiin kuntiin, koska aikoinaan Karjalan evakot asutettiin ministeri Rantasen välirauhan aikoja luotaavan kirjan mukaan muihin kuntiin. Ruotsalaisten puolue oli ollut erityisen aktiivinen valvomaan tästä asiantilaa.

Kun keitä tahansa Suomeen asutetaan nyt käsillä olevan tapauksen tapaan, kun henkilöt saavat oleskeluluvan, on mielestäni kansalainen Sipilän malli hyvä, eli se, että suomalaisilla on koti kotien joukossa. Hänhän tarjosi omaa kotitaloaan maahanmuuttajien käyttöön. Mitään pelkästään eri kansalais- tai etnisten ryhmien asuinalueita tai kaupunkeja ei ole viisasta perustaa. Onhan meillä aikoinaan tietysti ollut Savo, Karjala jne., mutta alueet ovat tuolloin olleet paljolti toisistaan eristyneet, eivätkä tarkoituksellisesti sitä varten perustettuja.

Koti-Suomen lama hellittää. Moni maallikko on mahdollisesti havainnut, että yleensä lama alkaa siirtotyövoiman kaipuuna. Näin osa laillisesta siirtolaisuudesta ohjautuu aikanaan Suomen kansalaisina lisäämään kotimaan yrittäjyyttä ja työvoimaa. STTK:n puheenjohtajan kanta on ollut tässä oikea, kuten itsekin blogissani syksyllä luotailin ay-liikkeen tehtävää rekrytoida uusia jäseniä, että Suomeen ei ole syytä luoda kaksia työmarkkinoita, vaikka eräät ovat edistäneetkin siirtolaiskanditaattien muita suomalaisia halvempaa palkkausta. Tsemppiä vain työmarkkinaneuvotteluihin ja yritysmaailmaan. Parempaa koittaa, kun valtataisteluilta vältytään – tai niistä luovutaan. Yrityksillä menee varsin hyvin, joten palkollisten tulisi myös pärjätä – vaikka torpparikansaa paljolti olemmekin.

Eino J. Pennanen

Kuopio

 

Jätä kommentti

*