Suomessa on painettu kirjoja jo 1640-luvulta alkaen. Varsinaisesti suomi nousi kirjallisuuden valtakieleksi vasta Aleksis Kiven aikana 1800-luvun jälkipuoliskolla. Suomenkielen asemaan vaikutti kaiketi eniten 1800-luvun tärkein suomalaisajattelija J. V. Snellman, jonka kotimuseo on Kuopiossa.
Suomenkielen vaikutustyön lopputulemana vuonna 1863 Venäjän keisari antoi kielimanifestin, joka oli alkusysäys suomen kielen virallistamiseen. Muistamme että Kiven Seitsemän veljestä on jo yli 150 vuotias teos. Sinänsä Karl Jacob Gummeruksen Ylhäiset ja alhaiset alkoi ilmestyä jatkokertomuksena jo Kiven vihkosia aiemmin, joten suomalaisista romaaneista ensisija ainakin jaetaan heidän keskenänsä.
Tiettävästi Tuohikirje numero 292 on varhaisimpia millään itämerensuomalaisella kielellä kirjoitettuna tekstinä. Nettitietojen mukaan se on kirjoitettu 1200-luvun puolivälissä tuon ajan karjalan kielellä tai sitä läheisesti muistuttavalla kielellä kyrillisin kirjaimin.
Runokokoelma tai elämän ohjeita Huoneen-speili ilmestyi ensimmäisen kerran 1699 anonyyminä (Jonas Andreae Mennander, Pirkkalan kirkkoherra). Laskutoimitus tuottaa vuosia yli 320. Muistaakseni ostin takavuosina kirjasta otetun näköispainoksen, missä kukin sivu oli ’suomennettu’ viereiselle sivulle – vanhahtava kieliasu oli lähes mahdotonta ymmärtää nykyisen sanaston kautta. Teksti oli mongerrusta siis. Sanoja oli jäänyt runsaasti pois käytöstä.
Poimin äskettäin netistä, että Perniönseudun lehti kertoo, että latinankielinen Missale Aboense ”Turun messukirja” on Suomen vanhin kirja. Se painettiin Lyypekissä vuonna 1488. (Audejev-Ojanen, Pirkko: 500-vuotiaan kirjan pitkä tie Jyväskylään).
Tekniikan maailma -lehti kertoo, että ’Maailman vanhin painettu, päivätty ja kokonaisena säilynyt kirja on Luoteis-Kiinasta löydetty Timanttisutran kiinalainen käännös. Timanttisutra painettiin 868, eli peräti 587 vuotta ennen kuin Johannes Gutenberg painoi latinankielisen Raamatun 1455.
Muistamme historiasta, että Kustaa Vaasa nousi valtaan 1521. Hänen johdollaan Ruotsi irtaantui tanskalaisten Kalmarin unionista.
Ruotsin ja Lutherin reformaatio korotti kansankielen jumalanpalveluksen kieleksi. Tästä alkoi suomen kirjakielen ja suomalaisen kirjallisuuden synty; hallinto suuntasi suomen kielen käytön ensisijaisesti hengelliselle alueelle. Hallintokielenä suomen asema vakiintui vasta vuosisatoja myöhemmin, kuten edellä todettiin: 1863. (Vaasan ehkä tärkein idea sivumennen oli, että kirkon valtio valtiossa -asema oli tuhottava ja sen omaisuus oli takavarikoitava kruunulle.)
suomi24 keskusteluissa kerrotaan:
Ensimmäinen uskonnollinen kirja on Egyptistä vuodelta 2400 eaa. Vanhimmat käännöksiin käytetyt sanakirjat ovat Akkadien valtakunnasta vuodelta 2300 eaa. Vanhin lääkintään ja sairauksiin liittyvä kirja on Mesopotamiasta vuodelta 2100 eaa. Yhtä vanha on vanhin lakikirja. ”
Kirjoitusta on siis ollut olemassa pitkään – sangen lyhyen ajan ihmiskunnan historiassa – muualla hieman kauemmin kuin meillä Suomessa. (aikakirjoja saa korjata, jos lähteissä on virheitä)
Kirjan viikoista kerrotaan netissä useammalla sivustolla.
Teemaviikon sanotaan siirtyneen pandemian vuoksi myöhemmin järjestettäväksi. Siis syyskuun 2021 aikana. Kirjoitin joskus lukuviikosta, mitä vietetään keväällä. Muistelen, että suomalaiset lukevat keskimäärin 12 minuuttia päivittäin – ehkä luku on jo suurempi kun nettiä selaillaan kuitenkin liki reaaliaikaisesti, ehkä.
Kirjan viikko päättyy näinä tämän postauksen julkaisemisen aikoina, joten tekstini on tarinaa olematta varsinaisesti järjestäjätahojen kaupallista mainontaa. Lukeminen avartaa ja kannattaa – lisää tietoa ja myös mielikuvitusta.
HYVIÄ LUKUHETKIÄ!
♥️ ♥️
