Kirkosta moskeija – lahjoituksin

Rauhallisesti odottaen kirkkoja vapautuu uusiokäyttöön pitkin Eurooppaa

Takavuosina Savon Sanomat julkaisi artikkelin, missä esiteltiin kuopiolaisten muslimien toive saada käyttöönsä oikea moskeija. Heillä on ainoastaan pieni huoneisto rukouspaikkana.

Samoihin aikoihin lehdessä kerrottiin, että käytöstä poistuvat Kuopion Päivärannan ja Männistön ev.lut. kirkot. Soitin silloiselle mielipidetoimittajalle, että kiinnostaisiko lukijan mielipide kirkkojen uusiokäytöstä. Ajattelin että luterilainen kirkko voisi lahjoittaa käyttämättä jäävät tilat kuopiolaisille muslimiveljille. Mielipide jäi lähettämättä, kun noihin aikoihin ilmeni että kirkoista on kaupat tiedossa.

Rauhallista odotusta

Kuopiossa ja muuallakin Suomessa uusien uskontokuntien saattaisi  olla edullisempaa hankkia käyttöönsä käytöstä poistuvia tai vähällä käytöllä olevia paikallisia kirkkoja.

Ratkaisu rahapulaan – sheikkien rahoilla

Evankelisluterilaisella kirkolla, ja ilmeisesti myös ortodoksisella, on krooninen rahapula ja kato kirkkoväen keskuudessa poistettiin käytöstä, joten omaisuutta varmasti myydään eniten tarjoavalle – maita ja saaria myytiin äskettäin Savossakin päivälehden uutisoimalla tavalla.

Ennakkotapauksia on

Kirkkorakennukset ovat vaihtaneet maailmalla      ja Suomessakin uskontokunnalta toiselle. Kustaa Vaasan ajoista alkaen roomalaiskatolisista kirkoista tuli luterilaisia, Helsingin Nikolain kirkosta tuli tuomiokirkko, Konstantinopolin Sofian kirkosta moskeija ja mitä näitä tapauksia lieneekään. Kaupat saattaisivat kannattaa – tarpeettomia kun monet         kirkkojen tilat taitavat alkaa olla – tai kun tulevat myyntiharkinnan alaisiksi.

Lahjasta pakinoin joskus aiemmin, että

”Lahja on esineistä kallein”. Jesuiitta Balttasar Gracián mielestä se johti lahjakierteeseen, koska  Gómes Dávilan mukaan vain aristokraateilla on kyky ottaa vastaan lahja ilman vastapalvelusta. Lahjoilla oli alkuaan uskonnollinen motiivi, uhri hautajaisissa tai vastaava jumalalle. Etiopian prinssi Asfa-Wossen Asseraten Sivistynyt käytös –teoksen perusteella nykyiset lahjat ja initaatiorituaalit ovat entisajan uskontojen lahjojen uhraamisen moderni muoto.

Eri uskontokunnat saattaisivat lahjoitella toisilleen milloin mitäkin- ja ihmiset paikallisestikin …

Kommentit

  • Eino J. Pennanen

    Hiljaisella viikolla olin pohtimassa kuten eräässä postauksessani, mitä näistä luetaan – mutta hukkasin klikkausmittarin johonkin …

    Blogisivusto uusiutuu – nyt useampi voi lukea juttujamme samaan aikaan – oikein hyvä!

    kunhan keksin, miten mittari toimii, palaan asiaan
    Linkki

    Kirjailija Terentianus Mauruksen latinankielinen heksametrisäe kuuluu: ”Pro captu lectoris hapent sua fata libelli.” Kirjoilla on kohtalonsa, lukijan mielen mukainen. Vastaavaa saanee sanoa esimerkiksi sanomalehdistä, ja blogeistakin – lukijan mieli ratkaisee.

    Sanonnasta on jäänyt lentäväksi lauseeksi sen loppuosa hapent sua fata libelli, eli kirjoilla on kohtalonsa. Alkuosan voi tulkita erään turkulaisen kouluneuvoksen mukaan myös siten, että lukijan ymmärryksestä riippuu, millaisen kohtalon kirja lukijalta ansaitsee tai saa (Jaakko Lavaste, TS 2.8.2015, Kirjoilla on kohtalonsa).

Kommentointi on suljettu.