Konsensusta vai marssia Pariisissa?

Välipalana muutama ajatus työmarkkinoilla vireillä olevista tuottavuusloikka- tai säästösopimuksista. Vastaava ruletti näyttää pyörivän Ranskassa – tai neuvottelut eivät ymmärtääkseni ole kovin edenneet – edes käynnissä?

Tietoni Ranskan tilanteesta ovat vähäiset, mutta päätin kuitenkin tehdä aiheesta teemakuvan Ranskan vallankumouksen hengessä; se varsinainenhan oli 1700-luvulla ja saattaahan tästäkin lakkoilusta sellaien kehkeytyä – kun palkansaajat keräävät voimiaan ( … ja, jos ja kun hallitus maassa sattuisi kompastumaan tunnelma leviäisi laajemminkin maailmalle – vaikuttaisi Suomeenkin aikanaan).

Teemani on lähteä Ranskaan marssimaan, millä marssilla tuetaan lakkoilevaa ja etujaan ajavaa palkansaajaväestöä.

Idea ajatukseen tuli valtioiden päämiesten ym. taannoisesta marssista terrori-iskujen jälkeen sananvapauden puolesta ym. En olisi moisten pilapiirrosten vuoksi lähtenyt marssimaan, jos kohta ammattiyhdistystoiminnassakin vain Suomessa ja vakaiden tavoitteiden vuoksi, jos sittenkään – kun en ole koskaan mielenosoituksissa vielä ollut. Omilla rahoilla liikkuen, kuten joutuisin tekemään (valtiojohdosta poiketen), matka olisi turhan kalliskin. …

Mutta ajatus on sinänsä mielenkiintoinen pohdittava.

En ole vielä kuullut, että eurooppalaiset keskusjärjestöt olisivat ilmaisseet tukeaan ranskalaisille lakkoileville palkansaajajärjestöille. Ilmeisesti porvarishenkinen media on tosin varsin vakuuttavasti – ohimennen – kertonut lakkojen hulinoinneista … tarkempi kuva aiheesta kuitenkin puuttuu. (Hulinoitsijoita tahtoo aina vastapuolelta kertyä toiminnan liepeille … noin historiasta opittuna ilmiönä – ken mitäkin tehneen – aika näyttää.)

Ranskan vallankumouksesta on jo ollut paljon puhetta, olen itsekin sitä postauksissani ohimennen sivunnut.

Kerroin esimerkiksi, että seikkailin noina aikoina meriromaanien kautta englantilaisten joukoissa, jotka kävivät vastavallankumoukselliseen taistoon muiden monarkioitten kanssa säilyttääkseen asemansa – kruunupäät päänsä jne.

Englanti onnistuikin asettamaan ja pitämään kauppasaarron mannermaiselle taloudelle – siis Ranskalle. Luin jostakin, että sama kauppasaarto ylti jopa Yhdysvaltojen rannikolle. Tässä ajatus hieman karkaa sivuun, kun toinen päivän aihe pilkistelee lehden nurkalta – siirtolaisvirta Afrikan rannikolta Välimeren aaltoihin ja sieltä Eurooppaan. Kuulostaa hupaisalta ettei nykyisin moisia purtiloita onnistuta pysäyttämään, kun britit aikoinaan estivät kokonaisten laivastojen pääsyn merille – vieläpä purjelaiva-aikaan? Erikoista, eikö vain.

 

Liitän loppuun noin niinkuin aiheeseen sisältyen linkin kansainväliseen, Dallapé 1951 (lieneekö enää heistä kukaan elossa taikka ansiossa, mutta kuitenkin) 

(toivottavasti aukeaa, en sitä vielä testannut https://www.youtube.com/watch?v=xSL_MobhEbY )

 

MUTTA

Varsinainen asiani on, että Suomen kannattaa lähteä markkinoimaan vientitotteenaan työmarkkinasopimuskäytäntöjämme – eikö vain. Hyvinvointiyhteiskunta kehittyi paljolti juuri työmarkkinayhteistyön ansiosta. (Se mitä tämä hallitus ehtii saavutetusta purkaa, on tietenkin palautettavissa seuraavien hallitusten ja vaalien jälkeen. Tätä ei ole ilmeisen vahvasti kukaan esittänyt, mutta muistan nyt hallituksessa olevan opposition edellisellä vaalikaudella toisinaan näin esittäneen.)

Vientituote!

Vaikuttaa siltä, että tuottavuushyppy kesän korvalla toteutuu Suomessa. No se hyppy saattaa olla kaunopuheinen vipuvarsi, jonka malli voi olla aiemmin kunnan työmiesten kokkapuheissa käyttämä versio (siis se kuuluisa riimuvarsi), mutta onpahan ainakin yritetty – kenties palattu ajassa takaisin, mutta he näkevät, jotka ovat tupo-pöydässä vuosikymmenen kuluttua, että mitäpä tuosta hypystä jäi käteen ja kenelle!

Kyllä se tuo marssille lähtö jää vain teemakuvaksi, missä Ranskan värit ovat esillä, jos nyt oikein lipun värit muistin.

 

 

Jätä kommentti

*