köyhille pettua leivän jatkeeksi

Voimme valita ruoan runsaudensarvesta - valitsen lähiruoan!

Pettu on vanha sanonta, mutta luonnosta kerätty ravinto on vain vähäinen apu suomalaisille, jos ruokahuolto lakkaa, eli kaupoista tarpeet loppuvat pulan tai muun kriisin vuoksi. Toivottavasti näin ei enää koskaan käy – esimerkiksi tule nälkävuosia katovuosien seurauksena – tai sotien.

 

Mitäs sitten?

Pienituloisille eläkeläisille, köyhille ja työttömille erityisesti kannattaa kehitellä ruokajonojen korvikkeeksi jotain parempaa. Kun kaikesta supistetaan. Metsissä on haitaksi asti riistaa, esimerkiksi hirviä ja karhuja. Niitä syödään.

Normitalkoissa on otettava uudelleen esille omatarvemetsästys kuten entisaikaan oli tapana. Kesällä rannoilla on lihavia pullasorsia, joutsenia ja monia muita syötäviä muuttolintuja – että ei kun pataan. Talvella ja muinakin aikoina – kesällä ehkä vaivattomimmin naapurin taimikossa ja oraita syömässä – voi metsästää hirviä ruoan jatkeeksi.

Metsästäjiksi löytyy varmasti omasta työttömien ja köyhien väestä porukkaa tai heitä voi houkutella hyväntekeväisyyteen varsinaisista metsästysseuroista ja turisteista, jotka maksavat elämyksistä jo muutenkin – saavat vaikka sarvet ja nahkan mukaansa.

 

Tässä tulinkin jo sanoneeksi, että ”perinteiset” metsästykseen liittyvät ”etuoikeudet” otetaan eliitiltä pois – isäntiä ja herraporukkaa taitavat pääasiassa metsästysseuralaiset nykyisin olla, eikä kaikkiin seuroihin edes oteta nautintaoikeuden jakajia lisää, kerrotaan hyvin usein. Metsästysseurat lakkautetaan tai oikeudet jäädytetään tänä vuonna tyystin. Riista on jaettu uudelleen: köyhille ja vähäosaisille.

 

Eipä sitten muuta kuin sopivat lakien purkamiset vireille.

 

ja niin: paras susi on kuollut susi,  joten silläkin lainsäädäntösaralla on purkamista tai millä keinoin tuo lapsuuteni vapaus ja turvallisuus liikkua koulutiellä, marjametsissä ja kotikonnuilla sitten parhaiten taataankin.

Kommentit

  • plokkariukki

    Metsästys alkaa nykymuodossaan olla sen hintainen harrastus, ettei siihen kohta edes pieneläkeläisellä ole varaa osallistua. Ehdotuksesi omatarvemetsästykseen ehkä ”omalla luvalla” saattaisi johtaa melkoiseen luonnon väärinhyväksikäyttöön, kun ollaan jo niin vieraantuneita luonnosta. Tuskin suurmaanomistajat ja firmat luovuttavat maitaan vapaaseen elannonottoon manttaaleiltaan, keräävät jo nyt melkoista korvausta metsästyksestäkin. Onneksi meillä on vielä toistaiseksi jokamiehenoikeudet mm. marjan ja sienten keruuseen, mutta miten kauan? Ihmettelen suuresti, ettei edes tätä oikeutta vaikkapa työtön osaa käyttää hyödykseen. Mustikka-ämpärillisen eteen pitää tehdä työtä, sekö siinä mättää?

    • Eino J. Pennanen

      niin no kun laki muutetaan, metsästys on vain pienituloisille – mainitsinko eläkeläiset ja työttömät jne. Mukaan pääsisi hyväntekeväisyyssafareille varakkaammatkin, mutta saalis menee mummojen ja vaarien, opiskelijain ym. pataan. Kukapa lienee nuo nykysäännöt, tai linnan- ja maaherrojen entiset, keksinyt? Jos joku pienituloinen sitten luopuisi osastaan, ja korttelin hirvisopalle, voisi muutkin ostaa hirvenlihaa. Ja kukapa se nälissään mistään luonnosta piittaa – kun ei tee metsiin polkuja, eikä tallo taimia, niin siitä vaan marjastamaan. Tuo jokamiehen oikeuskin näyttää jo sinänsä karanneen marjayrittäjien käyttöön – ehkäpä ei enää ole oikeassa käytössä sekään – metsälinnut ovat pulskempia kun söisivät marjat mitä työttömät ja muut pieneläjät eivät saa kerättyä – eläkeläisväestölle, ja erityisesti sairaille ja vaivaisille muutenkin, olisi järjestettävä talkoilla hyväntekeväisyysmarjanpoimintaa, kuten aikoinaan sodanajan suomalaisten kävelytempaukset, sen hyväksyisin. (laitoin vähänpitempään perusteluja, jos jotain saataisiin aikaan)

Jätä kommentti

*