kun metsä ei riitä – Hilda-tädin keittokirja 1884

Paras eko-teko on ihmiskunnan vähentäminen.

Aihetta olen pohtinut aiemmin, ja se on tullut pohdintaan usein muuallakin. Kun tähän ei politiikassa ryhdytä, on keksittävä seurauksien vuoksi toiseksi paras keino (teemakuvani).

Ruokaa tarvitaan, mutta metsän antimet eivät enää pelkästään riitä. Korvaavia ruoka-aineita kehitellään, osaa kutsutaan vain ruoaksi ja osaa jopa luomuksi.

Mitä meillä syötiin 1884, kun Suomen ensimmäinen keittokirja julkaistiin?

Hilda-tädin keittokirja lienee tuo eka kirja. Näin kerrotaan uuden painoksen esittelyssä, Kameli 2011. Alkuaan aioin mainita kirjan kahvia koskevassa postauksessani. Hilda-täti ei mainitse kirjassaan kahvia, niin uusi trendi kahvi suomalaisille on. Voimme siis luopua tuontikahvista vaikka heti. Ainakin brasilialaisesta kahvista.

Jutustelua ruoasta ja luomusta

HS tiedetoimituksen esimies Jukka Ruukki pohtii kolumnissaan 29.8.2019 ” Luomun valitessaan kuluttaja ostaa mielikuvia, ja kauppa saa paremman katteen”, että

Villiluomu on veikeä käsite.

– Hänelle oli tarjottu villejä mustikoita rinnan lainsäädännön mukaisesti luomusertifioidun mustikan ohessa –

Villiluomussa on loppujen lopuksi kyse euroista. Poimija ja kauppa saavat luomuleimatusta mustikasta paremman katteen kuin tavallisesta. (muutama lainaus HS 29.8.)

Lehti jatkaakin johdattaen villiruokatrendiin jäkälän syöntiä käsitelleessä jutussaan

Jos Lönnrot olisi saanut tahtonsa läpi, suomalaiset söisivät jäkälää, selvisi sanomalehti­tutkimuksesta – mutta onko sen syömisessä järkeä?” (Irina Hasala HS 29.8).

”Jäkälän suosittelulle, jota välittivät eteenpäin myös papit, oli Turun yliopiston lehtitutkimukseen osallistuneen dosentti Petri  Pajun mukaan useita syitä.

”Pettuleipää pidettiin huonona vatsalle, ja jäkälää ravitsevampana. Joissain tutkimuksissa on myös esitetty, että puita haluttiin säästää välttämällä niiden kuorimista petuksi.” Yksi jäkälän puolestapuhuja oli Kalevalan kokoajana tunnettu Elias Lönnroth (opas aiheesta 1857).

Artikkelissa kerrotaan tutkimuksesta, että jäkälän ravintoarvo on vähäinen. Kaiketi onkin.

Ilmeisesti tuo puun säästö on ilmeinen jäkälän suostuttelulle, ja ehkä se, että jäkälän kerääminen on vaivatonta, mutta ruoaksi valmistaminen on kaiketi mutkikas.

Asenteet vaikuttivat siihen, että jäkäläleipä ei yleistynyt – vaivaistalojen ruokaa. Nyt sitä kuitenkin viedään jopa ulkomaille – kts. johdantoni metsän ruoan riittävyydestä kaikille suomalaisille – ei riitä.

Hilda-tädin sopat ja paistokset

Jotenkin nuo entisajan ruoat tuntuvat kotoisilta. Sanoisin luomulta, mutta sana on määritelty lakiteksteissä, joten käyttäisin kaiketi terveellinen ja luonnollinen -sanoja.

Kaikki syötiin entisaikaan tuhlaamatta – ruoasta oli pulaa – kuten nytkin maailmalla.

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Wikipediasta:

    Pettumännyn on oltava vähintään viidenkymmenen vuoden ikäinen ja mieluiten ohut- ja sileäkuorinen oksaton puu. https://fi.wikipedia.org/wiki/Pettu

    Jäkälän keruu ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Nostoon vaaditaan maanomistajan lupa. https://www.aarrelehti.fi/jutut/artikkeli-1.310242

    Jäkälät (Lichenes) on symbioottinen eliöryhmä, joka koostuu sienestä ja mikroskooppisista viherlevistä tai syanobakteereista. Kasvupaikan on oltava vakaa pitkällä aikavälillä, sillä jäkälät ovat hidaskasvuisia https://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4k%C3%A4l%C3%A4t

    ja tietopankkina yrttitarha: http://www.yrttitarha.fi/tietopankki/konstit/hataravi.htm

  • seija sanaleikkimökistään

    Tutkiskelen alkukesäisin mökillä Toivo Rautavaaran kirjaa “Mihin kasvimme kelpaavat”. Se on mielenkiintoinen kirja, joka kertoo miten paljon ilmaista luomuruokaa meillä olisi, jos vain viitsisimme kerätä. Lukemattomat maalla ja vesistöissä kasvavat lajit kelpaavat ravinnoksi. Puutarhoissa kasvimaat tuottavat runsain mitoin syötävää ennen kuin ensimmäinenkään kylvetty siemen on itänyt. Juolavehnää, vesiheinää jne
    Viime keväänä lapsenlapsi keräsi kahden päivän aikana melkein satasen edestä kuusenkerkkiä myyntiin. Kyllä luonnossa sapuskaa piisaa!

    • Eino J. (maallikkona)

      Totta virkat, kiitos!
      “Lukemattomat maalla ja vesistöissä kasvavat lajit kelpaavat ravinnoksi. ”

      ne on hyödynnettävä kalastusta ja metsästystä lukuun ottamatta kesällä. Marjat ym. säilötään. Niitä ei kuitenkaan riitä pääravinnoksemme, näin joskus laskeskelin. Tarvitaan ns. tehoviljelyä – tai kuka minkin termin on asialle valinnut. Puutarhaviljelyä sivuan kuukausittaisissa Kotipuutarhan työkalenteri 1912 -pohdinnoissani (vuosikierto taisi tulla täyteen). Luen myös kaikki puutarhapostaukset naapureiltani.

      Muistaakseni tuo Rautavaaran yrttikirja on hyllyssä ja ehkä pari muutakin teosta, mitkä kasvit sopivat ravinnoksi, ja mikä milläkin on ravintoarvonsa. Tietoa meillä on, mutta että kaikkea ei voi kerätä kun tarvitaan maanomistajan lupa – ja on mentävä metsään.

      Kotipuutarha on tässä hyvä. Myös Ikkunatarha, tai parveketearha, mistä Kotipuutarhan työkalenteri kuukausittain kertoi.

Jätä kommentti

*