Kuohkea talous

Tiede- ja ympäristöjournalismin professori Michael Pollan totesi 2009 Oikean ruuan ohjeetteoksessaan, että ”Syö ruokaa” ja ”Alä syö mitään mitä iso-iso-äitisi ei tunnistaisi ruoaksi”. Suomen kansallisen heräämisen aikana, ennen ja jälkeen vuotta 1900, luomuruoka kasvoi pääasiassa kotona tai lähiseudulla. Torpparin ja loiseksi kutsutun kodittoman elämä oli kuitenkin yleensä niukkaa isäntien ja patruunoitten armoilla. Koko kansaa koetteli kovat nälkävuodet 1800-luvulla.

Nykyisin suomalaiset ovat lähes Euroopan onnellisimpia äskettäisen britti-tutkimuksen mukaan, taso lienee säilynyt. Mikä on tämän taantumista riippumattoman paremman elämän salaisuus, kysyin äskettäisen lamakauden aikana? Kenties se, että kreikkalaisten takavuosina syvimmin kokema kurimus ja ulkoistukset koettiin Suomessa jo 1990-luvulla, ja nykyisen opposition ”Jyty” jo edellisissä vaaleissa? Onko Suomen hyvinvoinnin alasajo pysähtynyt, kyselin Kataisen hallituksen jälkimainingeissa? On, ei tyystin. (Nyt voisi sanoa, että eipä näytä juuri lainkaan.)

Kataisen monipuoluehallitus takasi sen, että suuria mullistuksia ei tehty kuin yksimielisinä. Mielipidekyselyissä uuden tyylin kasino-kapitalismi oli jytkyn tapaan laskussa talvella 2015; uskonnoksi luonnehdittu keskustalainen uus-liberalismi, liikemaailman tyyli valtiolle -oppi; ja samoin 1800-luvulla isäntä- ja pääomapiirien vastavoimaksi kehittynyt sosiaalidemokratia (näyttää nyt elpymisen merkkejä!). Eduskuntavaalit ratkaisivat mihin suuntaan demokratia Suomessa etenee. Sipilän hallituksen linjauksista on saatu näyttö, kaupallisuus kukoistaa.

Akatemian tutkijatohtori Hanna Kuusela ja toimittaja-tietokirjailija Matti Ylönen selvittivät 2013, miten valtiosta tehdään tyhmä ja tehoton Konsulttidemokratia –kirjassaan. Virkavalta ja jopa lakien laadinta on luiskahtamassa lobbareille? Nähdäkseni aikoinaan yritysten rajujen henkilöstösupistusten jälkeen parin vuoden kuluttua iskenyt anoreksiaksi kutsuttu kasvun pysähtyminen, aliravitsemustila vallitsi Suomessa 2015, ja näyttää entisestään vahventuneen.

Elinkeinoelämän EK esitti talvella 2015 elvytystä veroja alentamalla, ei jäsenkuntansa investoinnein. Idea on sinänsä hyvä kun pontimena on tulonsiirto pääomapiireille – ja julkisten palvelujen yksityistäminen, mikä sote-hankkeessa näyttää mitä kummallisimmalta piirteeltä. Muutoin veronalennushanke kiihdyttää hyvinvointivaltion alasajoa. Tätähän kaiketi on viime vuosina enenevässä määrin tapahtunutkin. Esimerkiksi yritysjohtaja Björn Wahlroos tavoitteli 2012 Markkinat ja demokratia –katsauksessaan populistisesta demokratiasta vapaata suppean piirin valtaa, tms. Paavo Väyrynen toteaa Suomenlinja -teoksessaan (2014) Wahlroosin ihannoivat teoksissaan ylhäisaatelia, mikä saattaisi mallintaa noita aiempia suppean vallanjaon kannanottoja?

Vanhempi neuvonantaja Olavi Ala-Nissilä ym. jakoivat 2013 teesejä Brysselin ja Wall Streetin seinille Musta aukko -katsauksessaan. Eräs ongelma näytti olevan, että elvytysrahat häviävät maailmalla pienen omistajapiirin käsiin – mustaan aukkoon. Kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki esitti 2012 Eurokriisin anatomia –teoksessaan demokraattista keynesiläistä talousjärjestelmää globalisaation jälkeen. Siihen lienee vielä aikaa, siis siihen kun tuo globalisaatio kuukahtaa – Donald Tramp on presidenttinä toimiessaan ymmärtääkseni kuitenkin jo asettunut hieman vastahankaan ylikansallisille järjestelmille?

Niin, pullataikina kohoaa ja leivänjuuri happanee hiivaan voimalla. Talouden hiiva on oikeastaan paremman odotus.

Liikaa kohonnut taikina lätsähtää kuplan puhjettua, joten valinnoillamme on turvattava vakaat olot – olkoon se demokratian alaista, omissa käsissä olevia valtion ja kunnan palveluja tai vaikka osuustoimintaa. Presidentinvaaleissakin valitsemme tätä suuntaa.


23.02.2015 Savon Sanomat Lukijan Sanomat -palstan tekstiä päivitetty

kuva-aihiot ovat jälleen pääasiassa bixabay-ilmaiskuvapankista

Jätä kommentti

*