Jokainen suomalainen perhe tarvitsee oman nimikkolehmänsä. Lehmiä voitaisiin pitää ammattikarjakkojen hoivissa kaupunginosan navetoissa tai maaseudulla. Kesäisin lehmät käyskentelisivät kaupungin puistoissa ja hyödyntäisivät nurmikot. Niitä ei tarvitsisi leikata. Samalla kesätyötä ja vastaavaa iltapuuhaa olisi yhteisissä navetoissa koululaisille ja muillekin alan harrastajille. Paikallisesti. Omat meijerit tai entisajan maitokoneet huolehtisivat maidon separoinnista. Itse voitaisiin valmistaa voita ja keskitetysti sopivissa paikoissa juustoja. Leivontaan riittäisi kotoista maitoa. Ehkä ylimäärä voitaisiin tuottaa maitojauheeksi keskeisissä meijereissä ja viedä kehitysapuna ulkomaille saakka. Entisaikaan Savosta vietiin voita Pietariin.
Olikohan Yle, jonka sivulla kerrottiin 15.12.2021, että lypsykarjatiloja oli 10 vuotta sitten 10 tuhatta, mutta tänä vuonna jäljellä olisi arvion mukaan enää 5 tuhatta. Ilmeisesti kuitenkin lypsykarjan koko kaikissa navetoissa on ollut jo vuosia kasvamaan päin. Lypsylehmiä oli pari vuotta sitten Suomessa jokseenkin 280 tuhatta. Nimikkolehmien määrä saattaisi yltää nykyisellä väestömäärällä ehkä miljoonaan. Kutakuinkin lehmä per talous alkaisi toteutua. Ehkä osa näistä voisi olla pelkästään lihakarjaa ja osa jokseenkin luonnontilaisia nautoja, laumoja siis. Ihmiset varmaankin joutuisivat rakentamaan karjasuojia ja ruokkimaan karjalaumansa.
Yle kertoi 28.10.2016, että yli 200 lehmän navetta on pian uusi normaali – maitotilallisen on pakko laajentaa tai tila ei kannata. Entisaikojen yksilehmäisistä talouksista on kulunut aikaa. Kaupungeissakin pidettiin lypsykarjaa ja muita kotieläimiä. joista tietenkin kulkuvälineenä hevonen oli kenties yleisin tai ainakin tavallisimpia.
Suomessa kehitetään vähäpäästöisempiä lehmiä, jotka syövät ja ulostavat nykyistä vähemmän. Perinnöllisyyden kehittämisellä on mahdollista saada lypsylehmistä vähäpäästöisempiä. IL 01.02.2020. Lypsykarjan päästöt muodostuvat niin karjan ruoan valmistuksesta kuin lehmien ruuansulatuksesta ja lannasta. Perinteisessä ruokinnassa lehmäkarjan ruuansulatus tuottaa metaani. Tämä on luokiteltu ilmastoa lämmittäväksi kasvihuonekaasujen joukkoon.
Aerosolien otsonikatoa aiheuttavista ponnekaasuista päästiin aikanaan eroon, samoin kuin kylmälaitteitten ilmaan vuotavista aineista, joten lehmienkin kehityksessä ja ruokinnassa tavoitellaan nykyisin vähäpäästöisyyttä. Mediassa kerrotaan niinikään, että Etiopiassa Afrikan suurin lypsykarjapopulaatio tuottaa kuitenkin Suomen karjaa enemmän päästöjä. Jutussa mainitun asiantuntijan Lidauerin mukaan siellä lypsykarja tuottaa moninkertaisesti enemmän metaania kuin Suomen lehmät.
Kehitysideoita haettaessa on pohdittu netin jutustelussa, että lehmän ei oikeastaan tarvitse olla kovin suuri. Tehokkaasti maitoa tuottavan lehmän on tärkeä olla terve, hyvinvoiva ja kestävä, ja hedelmöittymisen täytyy käydä helposti. Niinpä, kenties nyt olisi aika palata entisajan Suomen karjaan, mitä Miina Äkkijyrkkänä tunnettu henkilö on ansiokkaasti yrittänyt varjella ja vaalia. Wikipedia mainitseekin, että Taiteilijatyönsä lisäksi Äkkijyrkällä on ollut itäsuomalaista nautakarjaa eli kyyttöjä, ja hän on toiminut suomalaisen alkuperäiskarjan puolestapuhujana.
HS 18.2.1996 Väinämö Rauni: Siirtogeenisten lehmien navetasta ja hajuhaitoista kiista Kuopiossa 150 hiehon navettaa Puijonlaaksoon. Asiasta närkästyneet ovat sitä mieltä, että navetta ei sovi kaupunkiympäristöön ja siitä aiheutuu myös liikenteellistä haittaa. Saattaisihan siitä poru nousta, jos Kuopiohallista tehtäisiin navetta, tai sitä aiottaisiin. Tyhjiä halleja toki on teollisuusalueilla, ja niitähän voisi rakentaa uusiakin laidunmaitten äärelle.
