Joitakin asioita toimitetaan tiettyinä aikoina runsaasti – tavallaan jokin on muodissa.

Koronan rajoittaessa liikkumista ja harrastuksia ynnä muuta toimintaa, nyt ulkoillaan, mutta myös luetaan ja katsotaan elokuvia. surffataan netissä. Radion ohjelmissa kerrataan kasarijuttuja jne.

1980-luvulta muistan harrastuksista esimerkiksi sen, että valmistettiin kefiiriä – kotoista piimää. Kefiirin juuri jaettiin naapurilta ja työkaverilta toiselle. Monella tuo juuri tai kaiketi sieni on edelleen käytössä ja harrastus voi hyvin.

Tähdistä ennustamista tai vastaavaa on kaapelikanavien ohjelmien täytteenä aika usein yöaikaan ja aamutuimaan, joten sekin voinee hyvin – ja ihmisetkin, jos niitä ennustajia ja tähtikarttoja kerran hyödynnetään.

Toinen kotipiimän, ’kefiirin’ lisäksi mieleeni jäänyt juttu oli valmistaa lemmenjuomaa.

Netistä katsoin, että mytologiassa lemmen suojelijana ja symbolina pidetty jumalolento on ollut esimerkiksi Amor, roomalaisten lemmenjumala – muistaakseni ampuu nuoliaan. Monia muitakin jumaluuksia tai kotien hengettäriä historia ja kirjoitukset tuntevat.

Bongasin juttuja avaamatta esimerkiksi: Eteläamerikkalainen lemmenjuoma, kiinalainen vihreä Sencha, mausteena neilikka, appelsiinin kuoripalat, luontainen lakkaöljy.

Lemmenjuoma (ital. L’elisir d’amore, love potion) on koominen kaksinäytöksinen ooppera. 

Siinä ujo talonpoika on rakastunut kauniiseen tyttöön, mutta rakkauden kohde on rakastunut toiseen – kuinkas muuten.  Pian tarinassa kylän tytöt parveilevat talonpojan ympärillä, mikä saa hänen vakuuttuneeksi lemmenjuoman tehosta. (Taustalla vaikuttaa tietenkin myös pojan saama suurehko perintö, varakkuus, mutta tapahtumien loppu oli onnellinen Wikipedian tiivistelmän mukaan – he elivät onnellisina elämänsä loppuun. Tyttökin hörppäsi lemmenjuomaa … )

Mutta siihen lemmenjuomaan

Saattoipa olla, että 1980-luvulla saamani ohje oli Lapin lemmenjuoma.

Netistä löytyy useita ohjeita. Vinkkejä oli, mutta en tiedä niiden terveellisyydestä mennä sanomaan – nykyisin kun kaiken on onneksemme oltava vaaratonta eli siis tutkittua ja myyntiluvat olemassa. Poimin netistä kuitenkin pari riviä, kuten:

Kokeile juoman valmistamista juolukasta, mustikasta ja variksenmarjasta…  Ylen sivuilla taisi olla pätkä artikkelista , että lemmenjuomaan tarvitaan 2 dl mustikoita, 2 dl sokeria ja 1 litra vettä. Sokeri liotetaan huoneenlämpöiseen veteen, mihin lisätään mustikat.

Liuos valmistuu juomaksi esimerkiksi laittamalla teevati tai lautanen lasitölkin kanneksi – muistelenpa näin tehneeni – netissä mainittiin myös, että muovikelmulla voi peittää lasitölkkiin. Ja sitten vain tölkki aurinkoiselle ikkunalle tekeytymään. (kotiviinipulloon laitetaan yleensä vesilukko, joten tuo kelmu saattaa olla tiiviimpi?)

Mukava koriste se oli tuo lasitölkki ikkunalla kesäiseen aikaan.

Tuoreet mustikat liukenevat sokeriveteen mukavasti ja antavat ajan kuluessa väriä. Kaiketi siitä juomasta tulee ajan oloon viinin kaltaista juomaa, mietoa mehua varmaankin. Mitä taikoja aurinko juomaan lisää, se jää koettavaksi.

Villihiivoja on ilmassa ja luonnossa ilmeisesti runsaasti, joten kotiviinin valmistajat tietävät niitä varoa – viinistä tulee helpoimmin etikkaa kuin sitä hienoa vuosikertaviiniä, mutta yrittää kannattaa.

Muista sitä enää, tai tiedä sitten ennustaa, miten lemmenjuoman valmistuksessa kävi – tai käy.